Tästä aiheesta olisi pitänyt ilmestyä peli tähän sarjaan jo kauan sitten sillä ninjailu on sitä todellista salamurhamenoa. Shadows ei tyydy pelkkään ninjameininkiin, vaan samuraimenoa mahtuu myös mukaan ja kuten Valhalla aiemmin, myös Shadows noudattaa tätä avoimenmaailman meno AC sarjassa, pitkälti kaikilla samoilla heikkouksilla kuin Valhalla, Odyssey ja Origins. Mutta asetelmallaan/teemaltaan, se on oitis yksi lupaavimpia sarjan pelejä.

Salamurhaajan Usko: Varjot

Tarinallisesti en odota tältä sarjalta enää minkäänlaista laatua. Valhallan tarina toimi monella tavalla hyvin, mutta sekin osattiin pilata useammalla tavalla ja varsinkin nämä nykyaikapätkät pelisarjassa ovat olleet kasvamassa määrin täyttä kuraa, Origins taas, surkeimpia pelejä koko sarjassa ja Odyssey, pääasiassa hyvä, mutta meni liian pitkälle ison skaalan kikkailussaan. Pelattavuus on kuitenkin se mikä todella vetää kohti tätä peliä, sillä ninjat ja samurait ovat näitä aiheita, kuten viikingit, Viktoriaaninen Lontoo ja renessanssi jotka todella vetävät puoleensa tyylissään ja monissa mahdollisuuksissaan. Tässä on potentiaalia, vaikka tarina todennäköisesti pettymys onkin.

Salamurhaajat Japanissa

Tarinassa seurataan kahta merkittävää hahmoja, jotka kumpikin noudattavat todella omanlaistaa pelityyliä. Toinen on kokonaan keksitty hahmo ja toinen perustuu historialliseen hahmoon. Musta samurai Yasuke on tarinan alussa osa legendaarisen Nobunaga Odan hovia ja William Adamsin tavoin hän oppi paikallisia tapoja ja tuli osaksi Japanin historiaa, mutta ennen Adamsia. Pelin varsinainen päähenkilö on kuitenkin Naoe. Siinä missä Yasuke on samurai, Naoe on ninja jonka metodit ovat hyvin erilaisia ja hänen kauttaan pelin tarinaan ja maailmaan uppoudutaan paljon paremmin kuin Yasuken kanssa. Ninjalla ja samurailla pelaaminen on hyvin erilaista sillä merkittävänä voimanpesä ja ihmisjättinä Yasuke tekee selvää jälkeä isommistakin vihollisista suorassa taistelussa, kun taas Naoe toimii parhaiten seikkailemalla varjoissa.

Pelillisessä mielessä mahdollisuuksia kummankin hahmon käyttöön on paljon, koska Yasuken mestarin kuoltua, hänen myöhemmät vaiheensa ovat epävarmoja faktojen osalta, joten Yasuken käyttö pelissä on paljon vapaampaa. Mutta tuntuu silti omaan korvaan oudolta että pelissä toiseksi pelihahmoksi päädyttiin valitsemaan "ei japanilainen" hahmo, varskinkin kun kulttuurien suhteen ollaan nykyään niin pikkutarkkoja ja mielensäpahoittajat vaanivat kaikkialla. Tarina on isona kokonaisuutena ja todella monella tavalla juuri niin huono, kuin odotinkin sen olevan, mutta AC sarjan tasolla, ei kuitenkaan sieltä huonoimmasta päästä. Se on heikosti rytmitetty ja alkaa melko hitaasti, mutta toimii tarpeeksi hyvin. Tulee kuitenkin todella vahvasti takaumia Valhallan pelaamisesta, jossa myös pariin otteeseen tarina todella menetti otettaan ja iso kokonaisuus kärsi merkittävästi.

Historiallisesti peli tuntuu hyvin kyseenalaiselta ja Yasuken valinta kärkihahmoksi tuntuu todella oudolta valinnalta, kun tähän rooliin olisi voitu valita niin monista muistakin historiallisista hahmoista läpi Japanin historian. William Adams nyt olisi ollut samanlainen valinta kuin Yasuke, mutta joku paljon vähemmän tunnettu hahmo olisi voinut toimia oikein hyvin. Yasuke osana tarina ei juuri huononna kokonaisuutta joka ei kovin vahva alunalkaenkaan ole, edes Assassin's Creed mittapuulla ja William Adams poislukien ei tule kovin hyviä historiallisia hahmoja mieleen Yasuken paikalle, joten tähän olisi pitänyt vain keksiä oma hahmo, kuten Naoen kanssa tehtiin. Miyamoto Musashi ja Masamune Date olisivat olleet vähän liian korkean profiilin hahmoja pelaajan ohjattavaksi, mutta molemmat, kuten myös fiktiivinen Sarutobi Sasuke ovat hyvin vahvoja ehdokkaita lisäsisällöksi tähän maailmaan, joskin aikakausi saattaa olla vähän väärä historiallisesti.

Japanin historia ja mytologia ovat yhdessä yksi valtava kultakaivos materiaalia tälläiseen peliin, kun aiemmin oli muinaisnorjalainen mytologia, jotka AC: Valhallassa oli vaikka kuinka. Mutta samalla aikaa mieleen tulee AC: Syndicaten Jack the Ripper lisäsisältö, joka todella pilasi monet asiat pelin tarinallisesta kokonaisuudesta ja hahmosta itsestään, joten AC sarjassa on alkanut toivoa vähemmän ja vähemmän historiallisia hahmoja joista itse pitää, koska pelisarja vain pilaa ne. Kuten Julius Caesarinkin kanssa kävi.

Tyylikkyydessä, teemassa ja miljöössä on kuitenkin merkittävästi vaihtoehtoja ja samalla tavalla kuin Ghost of Tsushima tai Rise of the Ronin, osaa AC: Shadows ottaa monesta asiasta todella paljon irti. Sisältöä on paljon ja puhtaasti tyylikkyydessä tämä on erittäin upea peli. Aiheeltaan se on yksi vahvimpia Assassin's Creed pelejä pitkään aikaan, sillä tarinan ei tarvitse edes olla isossa roolissa. Tietysti välillä voidaan kertoa historiaa tältä aikakaudelta ja tästä osasta maailmaa osana tarinaa, mutta tälläisessä kokonaisuudessa pelattavuudessa piilevät monet pelin suurimmista mahdollisuuksista. Varsinkin jos aiemmista sarjan peleistä on osattu ottaa millään tavalla mitään opiksi.

Ninjan ja samurain varjot

Pelattavuus on sitten aivan eri tasolla kuin tarina, sillä pelattavuus on syy miksi tähän peliin voi ihan aikaakin käyttää. Hiiviskely on hyvin vahvalla tasolla, mahdollisesti parhaimmalla tasolla pitkään aikaan, ellei jopa koko pelisarjan mittapuulla. Toiminta taas, omalla tavallaan erittäin hyvin toteutettua, ottaen mallia onnistuneesti parista aiemmasta.

Ninjailu on yksi pelin suuri valttikortti ja juuri tämä on sitä menoa, mitä tähän sarjaan on halutti heti kolmannesta sarjan pelistä alkaen, mutta ei saatu ja jota olisi pitänyt tarjota pelaajille heti merirosvoilun jälkeen. Sanoisin että Unityn olisi pitänyt olla Japaniin sijoittuva peli. Ninjameiningissä korostuvat sekä varjojen käyttö, työkalujen käyttö, että tietyt ninjamaiset aseet. Tantoveitsi on erittäin hyvä ase salamurhatoimintaan ja kusarigama on mahdollisesti pelin paras ase, mitä Naoe voi käyttää. Kaikilla aseilla on omanlaisensa tyyli sillä siinä missä tanto on hyvä nopea ase ja tukee salamurhatoimintaa, on kusarigama erinomainen ase useamman vihollisen laumaa vastaan. Kunai veitset ja heittotehdät, sekä savupommit kaikki tuovat mukanaan valtavasti mahdollisuuksia ja jokaisella omanlaiset vahvuutensa. Oma juttuna hiiviskelyyn tulevat myös pelin nimikko varjot, joissa pelaaja on suojassa monilta katseilta. Yöaika onkin monesti se paras aika tehtävien suorittamiselle, linnoitusta valloituksille tai lähemmäs kaikelle muullekin.

Samurai meno on sitten oma juttunsa kokonaan, vaikka siinä onkin tiettyjä vahvasti yhtenäisiä juttuja ninjailuun, pääasiassa taistelun suhteen. Yasuke on paljon kestävämpi ja vahvempi kuin Naoe, mutta ei yhtä ketterä. Yasukella ei ole Naoen tartuntakoukkua jolla kiipeää helposti esteiden yli. Sen sijaa Yasuko pystyy koko painollaan juoksemaan ovien läpi. Yasukella käytetään kahden käden katanaa, keihästä ja nuojaa sek' mahdollisesti myös kivääriä ja jousipyssyä, mutta puhdas suoraviivainen toiminta on pääosassa. Pelaaminen Yasukella on hauskaa, mutta se on helposti hyvin samanlaista mitä monissa muissakin tälläisissä peleissä, eikä ole yhtä omanlaistaan kuin ninjameno. Siihen alkaa tietyssä vaiheessa helposti kyllästyä kun toisto todella alkaa nostaa päätään ja tämä onkin yksi harvoja pelejä, jossa hiippailu ja kiipeily taistelun sijaan on monesti helpompaa ja nopeampaa.

Näiden kahden hahmon käytössä tuntuu että enemmän aikaa olisi voitu käyttää kahden reitin rakentamiseen. Koska hahmot aloittavat eri puolilta, olisi tässä ollut mahdollisuus antaa temppeliherrapuolelle vähän enemmän tilaa ja sitä kautta tuoda myös tämän puolen aatteita esille, vaikka sitten Yasuken näkövinkkelistä. Naoe nyt on suoraan salamurhaajapuolta ja sitä kautta tämän pelisarjan sankarijoukkoa, mutta Yasuke niputetaan samaan kööriin aika nopeasti, joten vieläkään ei uskalleta samalla tavalla kokeilla kuin AC: Roguessa.

Shadows ei kuitenkaan millään pääse eroon sitä tosiseikkaa että se tuntuu monella tavalla vain heikommalta versiolta Ghost of Tsushimasta jossa samurai ja ninja olivat yhdessä hahmossa. Shadowsin vertailu Tsushimaan ei kuitenkaan jää siihen, koska Tsushima teki lähemmäs kaiken paremmin. Tarina oli parempi, toiminta oli tehty paremmin, hiiviskely oli parempaa ja kiipeilykin oli tehty paremmin, eikä peli edes levinnyt yhtä paljon joka paikkaan vaan tuntui tiiviimmältä ja paremmin tehdyltä kokonaisuudelta suurella määrällä muuttujia ja erittäin tyylikkäitä seikkoja.

Kehitystä, taantumaa ja paikalleen jämähtämistä yhtä aikaa

Shadows on hyvin selvää jatketta Originsin aloittamalle tyylille AC pelejä joissa isossa osassa on aivan pelimaailma ja kattavasti tekemistä ja varusteita. Odyssey teki kaiken Originsia paremmin ja itse sanoisin että Valhalla oli vielä parempi. Shadows tavallaan haastaa Valhallan, mutta samalla aikaa, se on vaikea valinta koska pelissä on edelleen monia asioita, joista olisin itse todella jo toivonut päässeeni lopullisesti eroon.

Monet asiat on nähty ennenkin

Tekemistä on liiankin kanssa. Aikaa peliin saakin käyttää kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja sillä alueita on todella paljon ja niissä on paljon tekemistä erilaisten tehtävien kautta. Shadows on kuitenkin sellainen peli joka nopeasti tuottaa ähkyä. Odyssey ja Valhalla olivat kumpikin pelejä joissa tekemistä oli liian kanssa ja tässä pelissä se tuntuu olevan aivan samalla tavalla, ilman mitään parannuksia, tasapainoitusta tai edes merkittävää vaihtelua. Oma merkittävä heikkoutensa tulee myös siitä, miten maasto on tässä pelissä niin monessa paikassa rakennettu. Tiivistä bambumetikköä tulee vastaan joka paikassa ja monien mäkien kiipeily on turhauttavaa, varsinkin kun ei kunnolla näe mitä tekee ja ajoittain tulee vastaan kallioita joita ei vain voi kiivetä. Tämä on yksi asia jossa Valhalla teki pesäeroa Odysseyhin jossa pystyi kiipeämään lähes mitä tahansa ja ihan suoraan ylöspäin, eikä se ollut silloin hyvä asia, eikä se ole sitä nytkään kun on taas menty heikompaan suuntaan. Tämä on asia jota monesti kaipaa takaisin, kun pelihahmo ei vain pääse ylös ja eteenpäin kun haluaisi kulkea suorinta reittiä.

Toistoa on toiston perään ja päälle niin että kokonaisuuteen ehtii kyllästyä reilusti ennen tarinan loppua. Tapa jolla pelin päätehtävät on rakennettu on hyvä ja sivutehtäville annetaan tilaa, mutta tässäkin tapauksessa korostuu se määrä ennen laatua tyyli, joka on ollut läsnä aivan liian kauan tässä sarjassa ja monessa muussakin sarjassa kun Ubisoft on mukana kuvioissa. Lisäksi tämä on edelleen niitä pelejä jossa on paljon turhaa kävelyä, vaikka pätkät voitaisiin tehdä välianimaatioita. Muutenkin päätehtävissä on samanlainen fiilis kuin monesti aiemminkin, ne noudattavat liiaksikin samanlaista kaavaa. Sama kaava tuntuu myös sivutehtävissä sillä vaikka niitä on runsaasti, niin nekin tuntuvat olevan nopeasti nähtyä settiä ilman mitään ihmeellistä omaa.

Kerättävää, löydettävää, tutkittavaa ja vastaavaa on samassa kokoluokassa kuin aiemminkin ja hahmonkehitys on merkittävästi riippuvainen siitä, miten paljon pelaaja jaksaa tehdä oheistekemistä, tutkia paikkoja ja suorittaa tehtäviä joilla sitten saa käyttöönsä kokemuspisteitä, tasoa nostavaa tietoa (joka on reitti parempiin hahmonkehityselementteihin) ja varusteita. Metodi on sama kuin aiemminkin ja roinaa on turhankin paljon. Mutta verrattuna Rise of the Roniniin, roinan määrä on melko siedettävä ja hallinnoitavissa.

Tarina on siellä jossakin, mutta se ei juuri vakuuta. Monet hahmot eivät juuri erotu joukosta ja vaikka mukana tarianssa onkin mm. Oda Nobunaga ja Hattori Hanzo, niin aika monet hahmot ovat sellaisia, että eivät he jää juuri mieleen. Mutta toisin kuin Julius Caesarin kanssa Originsissa, on Nobunaga toteutettu tyylillisesti ja tarinallisesti paljon paremmin.

Valhalla vs Shadows, kuten Syndicate vs Assassin's Creed II

Shadows on hyvä peli. Teema on erittäin hyvä ja ninjameininki on juurikin sellaisella tasolla kuin sen toivoisikin olevan. Tämä on ehdottomasti niitä parempia AC sarjan pelejä ja vahva kisaaja Valhallalle, jota itse pidän parhaana tälläisenä roolipeli AC:nä, sillä Valhallan maailma ja mytologia nappasivat paljon paremmin kuin Odysseyn omat, puhumattakaan tarinasta. Shadows, hyvästä yrityksestä huolimatta ei yllä samalle tasolle sillä mytologia ja sen sellaiset eivät vain nappaa samalla tavalla, mutta ainakin nykyaikapelleilyä on paljon vähemmän, mikä on hyvä asia eikä pelissä ole niin huonoja hahmoja, mitä Valhallassa oli tärkeissä rooleissa, mutta vähemmän on myös sellaisia oikeasti mieleenjääviä hyviä hahmoja.

Tilanne tuo itsellä mieleen vertailun Assassin's Creed II:n ja AC: Syndicaten välillä sillä molemmilla on selkeitä vahvuuksia ja heikkouksia joiden kautta oli vaikeaa sanoa että kumpi olisi parempi AC peli tässä vanhemmassa tyylissä, vaikka toinen onkin tyylin alkupuolelta ja toinen loppupuolelta. Puhumattakaan että väliin mahtui yksi parhaita sarjan pelejä: Black Flag ja tämän sisarpeli Rogue, jolla oli potentiaalia olla vielä paljon parempi mitä se lopulta oli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Valhalla on parempi kuin Shadows mitä tulee isoon kokonaisuuteen, mutta Shadows tekee monet asiat hyvin. Toiminnassa se ei ole juuri parempi, tai huonompi, mutta hiiviskelyssä se on merkittävästi parempi. Tarinassa se on heikompi ja vaikka kummankin maailma on erinomainen, niin muinaisnorjalainen mytologia jyrää täysin.

Shadows on hyvä peli sarjassa. Sen olisi tosin pitänyt ilmestyä jo kauan sitten koska se ei vain pääse samalla tavalla oikeuksiinsa mitä se olisi voinut päästä, jos se olisi ilmestynyt sarjassa kauan sitten, ennenkin kuin muissa pelisarjoissa monet asiat tehtiin paljon paremmin. Suurimpana esimerkkinä Ghost of Tsushima.

Yhteenveto

Assassin's Creed: Shadow on hyvä peli. Se on tarinallisesti samalla tavalla heikko suoritus kuin monet aiemmatkin, mutta pelattavuudessa se toimii oikein hyvin. Ninja/samurai teema on valtava voimavara joka toimii niin pelattavuudessa, tyylissä kuin tunnelmassakin. Määrällisesti sisältöä on liiankin kanssa, mutta ainakin tämä on peli jossa ei tekeminen kovin äkkiä lopu, vaikka iso osa onkin samanlaista toistoa kuin monessa samanlaisessa pelissä aiemminkin. Päähahmot ja pääroistot eivät juuri nappaa mutta isona kokonaisuutena Shadow on sitä parempaa Assassin's Creedia yhdessä ACII:n, Black Flagin, Syndicaten ja Valhallan kanssa ja pääse top vitoseen sarjassaan.

+ Ninjatoiminta hiiviskely ja kiipeilyn kanssa

+ Samuraitoiminta suoraviivaisella taistelulla

+ Tyylikäs kokonaisuus teemanmukaisella tunnelmalla

+ Paljon pelattavaa

- Tarina on heikkotasoinen

- Iso osa sisällöstä on selvää toistoa

- Määrä laadun sijaan monessa asiassa

Arvosana: 7,6

Erityinen