Devil May Cry tyylisiä pelejä näkisi mielellään enemmänkin ja Hi-Fi Rush on ottanut paljon mallia tästä sarjasta. Omanlaisensa tästä pelistä tekee se, että nyt tähän ideaan on lisätty rytmipelirakenne joka tekee pelistä paikoin merkittävästi vaikeamman. Mutta tämä on hyvä esimerkki siitä että yksi heikko osa, ei kuitenkaan kokonaisuutta pilaa. Mutta heikentää.

Korkea-Todenmukaisuus Ryntäys

Värikäs, toiminnallinen ja täysin ääninäytelty peli joka näyttää monesti kuin animaatiosarjalta. Erittäin houkuttelevalta vaikuttava siis, ainakin omaan korvaan. Hi-Fi Rush on yksi näitä pelejä jota on kehuttu todella paljon ja jossa on paljon juurikin sellaisia asioita jotka saavat sen vaikuttamaan erittäin kiinnostavalta. Mutta silti hieman epäilyttää, koska tämä on rytmipeli, joissa itse en yleensä ole erityisen vahvoilla.

Animaatiosarjamainen komedi musapunk maailmassa

Heti voidaan sanoa että puhtaasti tyyliltään, tarinankerronnaltaan ja näiden yhteistoteutukselta Hi-Fi Rush on poikkeuksellisen onnistunut peli. Siitä tulee todella animaatiosarjamainen fiilis kun välianimaatiot ja ääninäyttely ovat niin upeasti toteutettuja. Voisi jopa sanoa että monet oikeat tv-sarjatkaan eivät onnistu tekemään näin hienon näköistä kokonaisuutta mitä tämä peli onnistuu. Välillä tarinaa kerrotaan toki tekstilaatikoilla ja puoli still kuvilla, mutta kaikki on ääninäyteltyä ja vieläpä todella laadukkaasti, mikä on omiaan korostamaan, että tämä on juurikin sellainen peli jota on kiva vaikka pelkästään seurata tarinapätkien ansiosta. Asiaa vain helpottaa se että monet pelin avainhahmot, sekä hyvät että pahat on toteutettu erittäin onnistuneesti eikä tarinakaan ole pöllömpi. Puhumattakaan että se on täynnä erinomaista huumoria jossa on paikoin selvää Borderlands vivahdetta, mutta tässä pelissä kaikki on tehty paljon paremmin, kun mukana ei juurikaan ole mitään kiusallisia hetkiä, mitkä Borderlandsissa ovat liiankin yleisiä.

Pelimaailma on kevyttä cyberpunkkia jossa robotit ovat yleisiä, mekaaniset raajat ovat yleisiä ja tietokoneilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Kehitys on kehittynyt huimasti ja kehittyy edelleen. Pelaaja on Chai, wannabe rokkitähti joka osallistuu ohjelmaan jossa häntä parannellaan kyberteknisesti. Tämä parantelu menee merkittävästi pyllylleen ja pian Chai on vastakkain koko korporaation kanssa, apunaan lähinnä lyömäaseena toimiva kitara ja hänen rintakehässään rytmiä soittava MP3 soitin. Onneksi Chai kohtaa anarkistihakkerin nimeltä Peppermint, joka on omalla tahollaan asettumassa korporaatiota vastaan. Hutera yhteistyö Chain ja Peppermintin välillä tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia molemmille osapuolille, joskin vähemmän Chaille, josta tulee enemmänkin yksi muuttuja kokonaisuudessa, joka kasvamassa määrin saa lisää liikevoimaa taakseen kun anarkistiryhmä käy taistoon korporaatiopomoja vastaan.

Huumori on erittäin iso tekijä tässä erittäin värikkäässä kokonaisuudessa. Chai on yksi näitä pelihahmoja joka on sellainen rakastettava luuseri joka lähinnä soveltaa edetessään. Peppermint on enemmänkin se projektin aivot joka tietää mitä pitäisi tehdä, mutta Chai harvemmin onnistuu toteuttamaan mitään vaaditulla tavalla. Kaksikon kemiat toimivat erittäin hyvin yhdessä ja kentällä kaksikon välissä pyörii kyberkissa 808, joka on humoristisena lisänä erittäin hyvä, varsinkin kun Peppermintin sarkastinen ja tuomitseva ääni tulee kyseisen kissan suusta. Sanotaan että pelin edetessä tästä puolesta olisi saatu vielä enemmänkin irti, sillä Peppermint ei jää ainoaksi liittolaiseksi, vaan porukka kasvaa pelin edetessä ja kaikki jäsenet täydentävät toisiaan erinomaisesti. Tarinankerronta, ryhmäläisten välinen dialogi ja monien tuomitsevat sanat ja kasvaat Chai'n enemmän tai vähemmän itseaiheutettua mokailua kohtaan vain korsotaa sitä, miten hyvin peli onkaan tarinallisilta ja tyylillisiltä puoliltaan toteutettu.

Hack n slashin ja rytmipelin huojuva liitto

Peli on toiminnaltaan hyvin nopeatempoista ja korkeaoktaanista adrenaliinirallia josta tulee todella vahvasti mieleen Devil May Cry. Sanotaan että siinä missä Evil West ei ollut tarpeeksi Devil May Cry tyylinen ja unohtu monet tärkeät avainasiat pelattavuudessaan, on Hi-Fi Rush tehnyt kotiläksynsä ja mukana ovat lähemmäs kaikki avainasiat mitä pitääkin olla. Pelissä on arvostelusysteemi ja vaikka se ei olekaan yhtä tyylitelty kuin DMC:n oma, niin se on erittäin onnistunut ja osoittaa hyvin sen, miten hyvin pelaajalla menee, kun D tasosta kiivetään kohti S tasoa ja jokainen taistelu arvioidaan niin tyylissä (pisteissä), rytmissä pysymisessä ja käytetyssä ajassa. Muuttujia on valtava määrä sillä vaikka alussa onkin lähinnä nopeampi ja hitaampi hyökkäys, joista hitaampi on tässäkin pelissä se vahvempi, niin mukaan tulee pelin edetessä väistön lisäksi torjuntaa, tartuntakoukkua ja liittolaisten hyökkäyksiä jotka ovat vahingon lisäksi avainasemassa tiettyjä taktiikoita vastaan. Peppermint esimerkiksi pystyy laseraseillaan rikkomaan vihollisten sinisiä suojakilpiä.

Koska taistelussa on mukana rytmipeli, niin kaikki toiminnot pitäisi pystyä toteuttamaan rytmissä. Omalla kohdalla tästä ei tullut yhtään mitään, ilman visuaalisia avustimia ja joskus edes niiden kanssa. Ruudun alalaitaan saa metronomin, mutta itse en kokenut sen auttavat yhtään, joten tyydyin siihen, että rytmibonuksia en saanut juuri ollenkaan, mutta S tasolle pääsin monesti ajassa ja pisteissä, vaikkakin kentän loppuarvosana oli sitten yleensä A tai B, koska rytmimekaniikka on kokonaisuudessa erittäin tärkeä ja korostuu pelin ajoittaisissa minipelitoimintakohtauksissa joissa pitää rytmissä torjua vihollisten hyökkäyksiä. Koko rytmipelimekaniikka on pelin suurin kompastuskivi, sillä sanoisin että ilman sitä tästä pelistä saisi vielä enemmän irti, koska kokonaisuutena peli on toiminnallisesti oikein miellyttävää pelattavaa ja toimii animaatiosarjana vielä sitäkin paremmin. Erilaiset minipelit ja vaihtelevat osuudet kentissä, kuten 2D liikkeessä tapahtuvat pätkät tai raidekiidot kummatkin ovat hyviä lisä kokonaisuuteen ja vaikka näitä olisi nähnyt mielellään enemmänkin, niin ainakin niitä tulee ajoittain vastaan.

Pelaaja pystyy avaamaan uusia comboja, erikoishyökkäyksiä ja tehosteita joilla saada lisää ytyä toimintaan, ihan kuin DMC:ssäkin. Resurssit ovat ensimmäisellä pelikerralla hyvin rajalliset, joten nopeasti pelaaja joutuu päättämään että mitä parantaa muiden ominaisuuksien kustannuksella. Hinnat ovat parannuksissa erittäin korkeita mikä kannustaa tutkimaan kenttiä astetta tarkemmin. Kentät etenevät pääasiassa putkijuoksumaisesti, mutta aina välillä on sivureittejä joista voi löytää milloin mitäkin. Joskus se on rahaa, joskus osia joilla parantaa omia ominaisuuskai kuten elinvoimaa, tai erikoispalkkia. Rahaa tässä pelissä ei ole koskaan tarpeeksi, mikä on sääli, koska tämä monesti tarkoittaa että erikoishyökkäksiä tulee valittua vain muutama ja jotkut combot sivuuttaa, koska ne ovat niin rytmiriippuvaisia. Siruja ja vastaaviakaan ei tule merkittävästi käytettyä, koska ne ovat kokonaan oma lisänsä tehosteissa, joiden käyttö on melko rajallista ilman kunnon investointeja.

Kliseitä tarinassa ja pelattavuudessa, osa hyviä, osa ei

Kaikki ei ole pelkkää juhlaa, vaikka rytmi poistettaisiinkin. Taistelussa tietyt viholliset ovat rasittavia rasittavimmasta päästä. Varsinkin loppupuolella vihollisten kasvamassa määrin käyttämä tuli on rasittavimpia elementtejä mitä pelissä on koska sen sammuttaminen on aina se ykkösasia mikä pitää tehdä ja tuli tarttuu erittäin helposti. Vastaavia rasittavuuksia on muitakin, kuten se että tietyt tehosteet on suljettu pelin läpäisyn jälkeiseen osaan ja monet tehosteet on piilotettu vähän turhankin hyvin. Asiaa ei auta sekään että tiettyjen pisteiden jälkeen ei voi enää palata taaksepäin, mikä on monesti hyvin ärsyttävää.

Tarinallisesti monet kliseet eivät ole mitenkään huonoja juttuja. Sanotaan että yksi pelin paljastus on niin ennalta-arvattava että se ei voi tulla yllätyksenä (sanotaan että osa siitä on kysymysmerkkiä tyyliin tyyliin että onko kyseessä nyt mikä sukulainen) mutta muutama muu on oikein hyvin tehty. Eräässä tapauksessa kyseessä on enemmänkin siitä että miten tiettyyn pisteeseen sitten lopulta päästään ja toisessa eräs tuttu fraasi on otettu kirjaimellisesti käyttöön. Kumpikin tapaus koskee pelin pomovihollisia jotka on kaikki tehty toinen toistaan paremmin. Pelin pääroisto, Kale, on kuin yhdistelmä Borderlandsin Hand Jackia ja Tyreen Calypsoa, mutta erittäin onnistuneesti ilman merkittäviä heikkouksia ja huumorityylille uskollisella tavalla. Muista pomohahmoista Roquefort onnistuu yllättämään ehkä kaikista parhaiten varsinaisessa pomotaistelussa haasteessaan ja Korsica nousee nopeasti yhdeksi erinomaiseksi tarinalisäksi kokonaisuuteen ja on omassa pomotaistelussaan todella joukosta erottuva, tuoden mieleen mm. Batman: Arkham Originsin Deathstroke pomotaistelun.

Pomotaistelut ovat muutenkin huumorissaan, tyylissään ja erilaisuudessaan erittäin hyvin toteutettuja, mikä korostaa sitä, että pelissä on useita tilanteita joissa on osattu tehdä asioita eri tavalla, kuin puhtaalla samanlaisella toiminnalla. Näitä erilaisia kohtauksia saisi olla paikoin enemmänkin, sillä sanotaan että monipuolisuuden suhteen pelit Battletoads tai Plucky Squire menivät ehkä vielä pidemmälle, mutta tälläisenäänkin Hi-Fi Rush on erittäin hyvin tehty peli. Vaikkakin, rytmipelipuolut ovat paikoin ärsyttäviä vaatimuksia tietyissä tilanteissa, joissa rytmissä on suoraan pakko pysyä. Näitä satunnaisia vaikeuspiikkejä tulee aina joskus, mutta monesti ne ovat enemmänkin niitä hyvin ärsyttäviä lisiä kokonaisuudessa.

Viimeisenä ässänä pelissä on viimeisen pomotaistelun jälkeen alkava jatkoaika jossa mukaan tulee suuri määrää lisää pelattavaa erilaisilla muuttujilla ja lisähaasteilla, joten vaikka pelin päätarinan läpäisee reilussa 10 tunnissa, niin pelattavaa on helposti useammaksi tunniksi lisää, jos mieli halajaa enemmän rytmi-hack n slashia.

Yhteenveto

Hi-Fi Rush on monella tavalla erinomaisesti tehty peli. Kokonaisuus on todella animaatiosarja/elokuvamainen, täysin ääninäytelty ja pullollaan loistavaa huumoria ja rutosta kerättävää ja päivitettävää. Värikäs tyyli sopii kokonaisuuteen todella hyvin ja hahmot ovat toinen toistaan paremmin tehtyjä. Toiminta on hack n slashia joka tuo mieleen Devil May Cry sarjan, mutta omana juttuna on rytmipelirakenne jonka päälle iso osa peliä rakentaa. Tämä ei tee kokonaisuudelle mitään palveluksia, mutta peli toimii erittäin hyvin vaikka rytmipeli ei sitä parannakkaan.

+ Animaatiomainen värikäs tyyli

+ Ääninäyttely ja hahmojen toteutus

+ Useita vaihtelua tuovia hetkiä

+ Huumori

+/- Rytmipeli hack n slash toiminta

- Paikoin pelin rytmitys laahaa

- Rytmipelipuolet heikentävät useita osia pelistä

Arvosana: 7,5

Erityinen