Ensimmäisen pelin tavoin Code Vein II on animetyylinen souls-like omalla mytologiallaan ja tyylillään. Mahdollisuuksia jatko-osan suhteen on vaikka kuinka paljon mutta eniten toivon että kyseessä on Remnant tyylinen tapaus jossa jatko-osa parantelee ja monipuolistaa asioita menettämättä alkuperäisen hohtoa. Kunhan lopputulos ei ole kuin Dragon's Dogma II, jossa mitään ei todella paranneltu vaan virheet toistettiin uudestaan.

Koodi Veri 2

Ensimmäinen Code Vein on yksi omia suosikkejani souls-like pelien joukossa ja vaikka siinä oli paljon asioita jotka olisivat kaivanneet viimeistelyä ja parantelua, se oli kokonaisuutena todella hyvin tehty peli. Jatko-osa tuntui omassa mielessä asialta joka tapahtuisi aivan varmasti, mutta odotin että se tapahtuisi nopeammin, kuten Remnant II:n tapauksessa. Mahdollisuuksia on paljon, varsinkin jos lukuisista alagenren peleistä on otettu mallia, voi tämä olla yksi omia suosikkejani tänä vuonna.

Verikoodeja, sekasotkuhirviöitä, isoja miekkoja ja animehömppää

Pelin päähenkilö, jonka nimeä ei käytetä samalla tavalla kuin Code Vein ykkösessä, on hirviön metsästäjä (revenant hunter) joka pelin alussa herää kuolleista vierellään Lou niminen tyttö josta tulee korvaamaton liittolainen tulevaissa haasteissa. Maailma on lähes kokonaan tuhoutunut kun mystinen entiteetti on korruptoinut suuren osan elävistä ja kuolleista maailmassa ja vain MagMell niminen organisaatio taistelee enää korruptiota vastaan. Loun avulla metsästäjä pystyy kuitenkin matkustamaan menneisyyteen ja takaisin muuttaakseen asioita ja mahdollisesti pelastaakseen maailman lopulliselta tuholta. Menneisyydessä ja nykyhetkessä pelaajaa auttavat erilaiset spesialistit. Kokonaisuutta monimutkaistaa varsinkin tarinallisesti se että menneisyyden liittolaiset lähemmäs legendaarisia sankareita jotka uhrautuivat suuremman hyvän vuoksi ja ovat nykyajassa horrostavia massiivisia hirviöitä, jotka pelaajan tulisi tuhota. Mutta voivatko menneisyydessä tehdyt ratkaisut pelastaa maailman lisäksi myös nämä sankarit.

Tunnelmaltaan peli on hyvin lähellä ensimmäistä Code Veiniä pelihahmojen asustuksen ja aseistuksen muodossa ja muutenkin monet tyyliseikat ovat oitis aika tutunoloisia. Mukana on animehengessä valtavia aseita ja erilaisia lisävarusteita jotka tekevät pelistä oitis Code Vein nimelle kuuliaisen, vaikka tietyt tyyliseikat eivät samalla tavalla esille tulekaan, mitä ne tulivat ensimmäisessä pelissä. Tarina ei intron kautta aukea ihan niin hyvin ja selkeästi kuin soisi, koska siinä tulee aika paljon asiaa lyhyessä ajassa. Tarinakokonaisuudeltaan peli ei ole kuitenkaan erityisen monimutkainen kun siihen pääsee vähän enemmän kiinni, tietyt asiat eivät vain jää mieleen ihan sillä tavalla kuin tarinankertojat olisivat ajatelleet. Maailma on joka hienosti tehty ja eri alueet eroavat toisistaan sopivasti, varsinkin kun mukaan tuodaan menneisyyden ja tulevaisuudet muodot, sillä kun menneisyydessä tekee tietyt asiat, niin tulevaisuudessa maailma muuttuu. Tästä puolesta olisi saatu enemmänkin irti sillä lopulta tuntuu että vain tietyt paikat ovat oikeasti erilaisia menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Siinä missä ensimmäinen Code Vein otti selvästi mallia Dark Soulsista rakenteessaan, ottaa Code Vein II mallia Elden Ringistä. Avattavana on valtava avoin maailma joka kartalla on usvan peitossa. Kartta avautuu kun maailmasta löytää korriptiopuita (paremman kuvauksen puutteessa) jotka tuhoamalla kartalla näkee maailman muodot paremmin. Pelaajalla on merkittävästi vapautta mennä minne haluaa alkuosuuden jälkeen, mutta tietyt alueet ovat merkittävästi toisia vaikeampia ja viimeistään pomoviholliset haastavat pelaajan oikeasti. Pomovihollisten tapauksessa peli ei ole aina sieltä parhaasta päästä sillä vaikka erilaisia pomotaisteluja onkin paljon, niin aika harvat niistä jäävät oikeasti mieleen. Code Vein ykkösellä oli vähän sama ongelma, mutta siinä tietyt pomoviholliset jäivät erittäin hyvin mieleen. Tässä monet ovat sitä samaa massaa tietyillä pienillä eroavaisuuksilla. Jopa ne tärkeät pomoviholliset eivät ulkoisesti onnistu erottumaan joukosta kokonaisuuksina, vaikka tietyt osat heistä jäävätkin mieleen. Ulkoasussa olisi pitänyt monesti etsiä jotakin tiettyä teemaa johon oikeasti keskittyä eikä vain lätkiä kasaan erinäisiä naamioita, asusteita ja aseita, koska siitä syystä monet pomoviholliset ovat teemallisesti samanlaisia, mutta menettävät kaiken yksilöivän.

Pelihahmot ovat tietenkin erittäin iso asia kokonaisuudessa ja mukana on monta erittäin hyvin tehtyä hahmoa jotka erottuvat todella selvästi toisistaan. Lou on sellainen epävarmalta neitokaiselta vaikuttava hahmo, joka on kuitenkin taistelussa varsin pätevä. Holly on kiltteyden perikuva tietyllä flirttimäisellä lisillä. Zenon puolestaan on hyvin moniulotteinen ja enigmaattinen showmies ylitseampuvalla tyylillään. Jadwiga taas on yksi hahmo jonka tarina ja asenne tuntuu todella kehittyvän, jos pelaaja näkee vaivaa. Hahmot eivät ole yhtä hyviä mitä ensimmäisessä pelissä sillä vaikka Lou ja Holly ovatkin tietyillä tavoilla aika lähellä ykköspelin hahmoja Io ja Eva Roux, niin Jack Rutherfordin ja Rin Murasamen kaltaiset hahmot puuttuvat kokonaan, mikä on suuri sääli koska he olivat erittäin hyviä. Roistohahmojen tapauksessa peli jättää todella kylmäksi, sillä todellisia roistoja on hyvin vähän ja sitä kautta todellinen lopputaistelukin on suuri pettymys. Yksi selvä roistohahmo pelissä on, mutta hänkin jää aika pieneen osaan. Tämä johtuu pääasiassa tarinasta, jossa pidetään yllä mysteeriä siitä että onko joku MagMellissä pääroisto, vaan onko tarinassa varsinaista pääroisto ollenkaan.

Hahmonluonti ja kustomointi ottaa oitis tunnin

Ennen pelin ilmestymistä pelasin demoa, joka oli käytännössä pelkästään hahmonluontia varten. Siihen saa äkkiä kulumaan pitkän ajan ja itsellä meni muutamia eri asustetyylejä ja kampauksia sorvatessa päälle tunti. Sanotaan että kampauksissa on paljon vaihtelua ja vähän hienosäätöäkin voi harrastaa mutta tietyt kampaukset puuttuivat kokonaan, mikä tuntui erittäin oudolta koska useissa muissa samanlaisissa peleissä ne ovat. Sanotaan että tässäkin yksi niistä tavallaan on, mutta ylivedetympänä kuin olisin itse halunnut. Hahmonluonnissa on nyansseja vaikka kuinka mutta silti tuntuu että itse olisin halunnut viritellä sekä kampausta että vaatetusta enemmän, juurikin niissä yksityiskohdissa. Asusteissa vaikeus valita kasvaa entisestään. Hyvä onkin että erilaisia ulkoasuja voi tehdä valmiiksi ja tallentaa, jolloin niihin voi vaihtaa tukikohdassa vaivattomasti, kun kaipaa vähän lisää vaihtelua.

Vaikka kustomointi kattavaa onkin, niin verrattuna ensimmäiseen peliin, tuntuu että ihan kaikessa ei ole menty yhtä pitkälle. Osan näistä voi perustella sillä, että nyt pelissä on yksi iso maailma, ei mitään tukikohtaa jossa ollaan erillisellä varustuksella, mutta itse jäin vähän kaipaamaan sellaista tukikohtavaatetusta jonka päälle se taisteluasustus sitten kentällä menee. Code Vein tyyliseikoissa esiin nousee samassa yhteydessä se, että tietyt vaatekappaleet puuttuvat kokonaan ja loppuviimeksi erilaisia vaatteita on yllättävän vähän. Siinä missä hiustyyleissä tuntuu että vain muuta nykyään jo peruskampaus puuttui valikoimasta, niin vaatteiden kanssa tuntuu että aika moni tärkeä asukokonaisuus puuttuu ja näistä ehkä näkyvin on hartioilla pidettävä takki, jossa hihat ovat vapaana ja joista ne hurtat sitten muotouvuvat. Suht pieni asia, mutta yksi sellainen, mikä tällä osa-alueella nousee todella vahvasti esiin.

Kaiken kustomoinnin jälkeen itse pelatessa tietyt asiat ottavat päähän, sillä voisi tavallaan jo odottaa että ne osattaisiin nyt jo laittaa kuntoon. Monet asusteet eivät toimi yhdessä, koska esimerkiksi hiukset menevät monista asusteista läpi ja sama pätee naamioon. Tämä tuntuu sellaiselta asialta jonka ei pitäisi olla näin monimutkaista sillä vanhemmat pelitkin ovat osanneet tehdä niin, että tietyt vaatteet ovat päällimmäisenä, eikä niistä mene läpi mikään. Kyllähän monessa muussakin pelissä on sama juttu kuin tässä, mutta ei luulisi olevan niin haastavaa tehdä tietyistä osista hahmoa sellaisia, että ne eivät päästä mitään muuta läpi. Monet eivät välttämättä piittaa tälläisestä yhtään, mutta samalla tavalla kuin viittojen ja vastaavien käyttäytyminen juostessa alkaa helposti häiritsemään, niin omalla kohdalla tämä on yksi asia mikä rajoittaa hahmon kustomointia, ettei aina juostessa ala ottamaan päähään jokin, monesti aika pieni asia.

Ensimmäisestä pelistä hahmonluonti on jäänyt paljon mielekkäämpänä muistiin, mutta tällä kertaa ainakin voi vaikuttaa paljon enemmän siihen, miltä pelihahmo näyttää toiminnassakin, sillä viimeksi näin ei ollut. Sanoisin että tämän pelin hahmonluonti ja -kustomointi ei ole suoraan parempaa mitä se oli aiemmassa pelissä, mutta ei suoranaisesti huonompaakaan. Tästä tulee vähän sellainen fiilis, että kohta tulee ladattavana (ja maksullisena) lisäsisältönä lisää vaatteita ja vastaavaa, kuten esimerkiksi Soul Calibur VI:n kanssa kävi. Vaikka kustomoinnissa onkin paljon mistä naputtaa, niin tosiasia on kuitenkin että erilaisia tyylejä pelissä on paljon ja värimaailmassa on niin paljon vaihtoehtoja, että hahmonluonti on helposti alkupelin suurin haaste ja erilaisia ulkoasuja on pankissa äkkiä kolme riviä joiden välillä vaihdella ja osassa erot ovat aika häviävän pieniä. Joskus niinkin pieniä että ainoa mikä on erilaista, on naamio tai takin väri.

Tuttu tyyli, mytologia ja asenne

Code Vein onnistui muutamilla aika pieniltä vaikuttavilla tavoilla todella luomaan mielekkään toimivan mytologian itselleen. Koodiminet olivat tässä yksi merkittävä osa ja niiden kautta peliin tuli todellakin sitä jotakin mikä jäi vahvasti mieleen ja jonka päälle olisi tässä pelissä ollut sitten paljon tilaa rakentaa. Mutta tässä pelissä ei ole koodinimiä samalla tavalla kuin edeltäjässä, mikä tuntuu erittäin oudolta ratkaisulta.

Toiminta tuntuu tutulta, pienillä parannuksilla

Souls-like genre on ollut pinnalla niin kauan että tuskin enää tarvitsee avata että miten sellaiset pelit toimivat ja Code Vein on alusta asti ollut hyvin selvä souls-like mitä tulee taisteluun. Omana juttuna ovat erikoishyökkäykset ja ichor systeemi joka paikoitellen nousee esiin merkittävästi enemmän kuin asetaidot Dark Souls 3:ssa. Elden Ringin Ash of Warit ovat lähempänä ja niissäkin otettiin mallia ensimmäisestä Code Veinistä, jolla tosin on omana lisänään myös ichorin kerääminen osana taistelua, jossa ollaan menty merkittävästi monipuolisempaan suuntaan tällä kertaa, kun erilaisia varusteita (Jail) tähän tarkoitukseen on pelissä mukavasti ja niillä on hyvin omanlaiset tyylinsä ja käytännöllisyytensä. Uutena juttuna ovat lisäaseet jotka käyttävät ichoria, kuten jousi pitkänmatkan vahingontekoon. Kilpien ja vastaavien käytössä on myös omat vaihtoehtonsa Dark Souls tyylisestä kilvellä puolustamisesta Bloodborne maiseen väistelyyn ja sinne väliin mahtuu myös parryamiseen keskittyvä lähestymistapa. Kilvet ovat tässä pelissä aseita joilla aina otetaan iskuja vastaan ei torjuta (parry), mutta jos kilven käyttö on ajoitettu erittäin hyvin, se tuottaa tietyn lisäefektin.

Uusista jutuista puhuttaessa esiin nousee pelin taakkamekaniikka (burden). Kaikissa ominaisuuksissa (voima, ketteryys, elinvoima...) on oma taakkansa jonka määrittävät varusteet joita on kyseisellä hetkellä käytössä. Pelaaja voi varustaa minkä tahansa varusteen, mutta ne lisäävät taakkaa tietyissä ominaisuuksissa tietyn määrän. Taakassa on sekä hyvät että huonot puolet. Esimerkiksi voimassa taakka johtaa siihen että pelaaja tekee enemmän vahinkoa lyönneillään ollessaan lähellä vihollista, mutta ohilyöminen kuluttaa enemmän kestävyyttä. Mitä enemmän taakkaa on, sitä suurempi vaikutus, joten tässä on riskinsä, mutta myös mahdollisuutensa jotka on hyvä pitää mielessä omassa pelityylissä. Suuri määrä taakkaa vaikuttaa myös siihen, miten tehokkaasti pelihahmo tekee väistöliikkeitä ja jos taakkaa ei ole yhtään, on kyseessä Bloodbornemainen nopea väistöliike, joka paikoin lähentelee Castlevania: Symphony of the Nightin väistöliikettä.

Verikoodisysteemi on pelin ehkä omanlaisin tuttu juttu mitä tulee pelimekaniikkoihin ja omaan identiteettiin. Final Fantasy VIII:ssa oli Junction systeemi, Victor Vranissa korttisysteemi ja Code Veinissä oli koodinimisysteemi. Tässä systeemissä idea on että eri koodinimet antavat tietynlaisia statseja ja tukevat tietynlaista pelattavuutta. Queenslayer, Surtr ja Hades ovat vain pari esimerkkiä verikoodeista joita ensimmäisessä pelissä oli ja odotin vastaavasti iskeviä nimiä tässäkin pelissä eri hahmoille. Toisin kävi sillä tässä tyyliseikassa on nyt ammutti pahasti ohi ja väkisinkin tuntuu että nyt on yksi ehkä pieneltä vaikuttava, mutta pelin oman identiteetin kannalta tärkeä asia sivuutettu todella pahasti. Verikoodit ovat edelleen läsnä, mutta nyt niiden nimikkeet ovat hyvin tylsiä, yleensä niiden antajan nimi, mahdollisesti alueekoodilla tai klaanitunnuksella, mutta turha odottaa verikoodeja kuten esimerkiksi: Fenrir, Chernobog, Cerberus, Niddhoggr tai Orion. Kuullostaa ehkä pilkunviilaamiselta tapaukselta jossa kärpäsestä tehdään härkänen, mutta näin radikaali tyylimuutos särähtää ikävästi.

Haastavaa, paikoin liikaakin

Souls-like genren pelien tapaan Code Vein II on paikoitellen hyvin haastava kokonaisuus ja yksi iso tekijä on siinä, että että koodien varustaminen, statsien huomioinen ja monet pikku nyanssit ovat sellaisia joita muissa souls-like peleissä ei juuri ole, mikä ottaa aikansa että siitä alkaa saamaan enemmän irti. Peli tuntuu monesti siltä että mukana on paljon piilomekaniikkoja, jotka kuitenkin saattavat olla vain mekaniikkoja joita ei ole selitetty tarpeeksi hyvin, tai joissa on sen verran muistamista, että niitä pitäisi aina välillä vähän kerratta. Pelissä on paljon mahdollisuuksia pelityylin valinnassa, mutta samalla aikaa tuntuu että peli on mennyt ykköspelistä sekavammaksi eri muuttujillaan jotka tekevät pelistä selvästi joukosta erottuvan, mutta ei aina positiivisessa mielessä. Tämä näkyy merkittävästi myös siinä että peli tuntuu paikoin hyvin haastavalta, vaikka varustuksen muokkaaminen voikin nopeasti tehdä tietystä haasteesta huomattavasti helpomman. Voi jopa olla että pelkästään kilven vaihtaminen voi auttaa merkittävästi.

Eräs merkittävä syy siihen miksi tämä peli tuntuu astettava vaikeammalta mitä monet muut genren pelit on siinä, että tässä pelihahmoa ei kehitetä samalla tavalla kuin monissa muissa muissa. Pelihahmon ominaisuudet kasvavat aina tason noustessa, mutta pelaaja ei voi panostaa tiettyyn statsiin kuten Elden Ringissä ja kumppaneissa. Kun pelihahmo kehittyy, kaikki statsit nousevat hieman, sen sijaan että saisi laittaa pisteitä tiettyyn statsiin ja kehittää sitä, tukeakseen tiettyä pelityyliä merkittävästi enemmän. Tämän ymmärtää kun miettii että miten pelin monet mekaniikat toimivat yhdessä, mutta isona kokonaisuutena tämä on yksi niitä tekijöitä joka tekee pelistä monesti paljon vaikeamman mitä sen soisi olevan ja asiaa ei auta sekään, että verikoodeja ei ole nimetty niin selvästi, että ne jäisivät mieleen. Puhumattakaan että kun niitä on oikeasti paljon, tulee hahmon rakentamisesta yksi iso valikkoralli jossa etsitään tiettyä koodia ja sille tukevia tehosteita ja aseita. Code Vein II on monesti liian monimutkainen omaksi edukseen, mikä tuo mieleen Final Fantasy VII:n, kun sitä pelasi ensimmäistä kertaa. Tähän päälle kun heittää ison määrän aseita joihin voi vapaasti valikoida erikoishyökkäykset, on pelissä paljon kokeiltavaa, opeteltavaa ja valikoitavaa, mikä monesti hidastaa varsinaista pelissä etenemistä, mutta tarjoaa valtavasti valinnanvapautta pelaajalle, kunnes se oikea pelityyli löytyy josta pitää kiinni.

Puhtaiden vääränlaisten vaikeustekijöiden suhteen peli on paljon hiotumpi mitä ensimmäinen Code Vein, jossa oli hyvin kyseenalainen väistömekaniikka ja monien pomovihollisten haaste tuli suuresta elinvoimasta, ylipitkistä comboista tai liian laajoista osuma-alueista hyökkäyksissä. Tässä pelissä kyseenalaista on se, miten tehokkaasti vihollisten hyökkäykset voivat keskeyttää pelaajan hyökkäykset, mutta ei toisin päin. Erikoishyökkäyksiä joutuu todella miettimään enemmän, koska vihollisen hyökkäys voi katkaista pelaajan hyökkäyksen missä vaiheessa tahansa, mikä tuntuu hyvin epäreilulta. Toinen, selvästi enemmän koodausongelma on se, että jos taisteluareena on tarpeeksi pieni, tai täynnä roinaa, niin isot viholliset pystyvät helposti, varsinkin nurkkauksissa peittämään koko kameran niin että pelihahmoa ei enää edes erota. Tämä on selvästi jotakin mitä ei pitäisi tapahtua, mutta sitä ei ole peliä tehtäessä tajuttu korjata tai säätää.

Selvästi erilaisempi souls-like

Code Vein oli yksi niitä ensimmäisiä souls-like pelejä, ainakin mitä itse muistan pelanneeni, vaikka siellä alussa olivat myös Lords of Fallen ja NiOh. Code Vein oli myös yksi niitä parhaita souls-like pelejä mitä vastaan tuli, joten tämä kakkonen oli peli jonka ilmestyiminen olisi vain ajan kysymys. Tosin, odotin sen ilmestyvän aiemmin, samalla tavalla kuin Remnant sai jatko-osan suhteellisen pian.

Ykkönen vai kakkonen?

Code Vein II on kokonaisuutena astetta vaikeampi souls-like, monesti useiden vaikeuspiikkien muodossa, mutta siinä on "sitä jotakin" mitä oli myös ensimmäisessä Code Vein ykkösessä, joka oli myös hyvin haastava peli. Koska peliä voi pelata joko partnerin kanssa rinnakkain tai partneri henkisenä tukena, saa pelistä helposti vielä vaikeamman itselleen. Ykkösessä huomasi todella selvästi että partnerihahmo on monessa tilanteessa ehdottomasti oltava mukana, jos pelistä haluaa millään tavalla siedettävän, koska monet viholliset käyvät päälle todella suurella voimalla jos vihollisia on useampi, niin haaste nousee merkittävästi. Kun mukana on partneri, niin he ottavat osan vihollisten huomiosta itseensä, mikä helpottaa selvästi. Tämä sama juttu on yhtestä kummallekin pelille, joten se ei isommin kallista kuppia kummankaan eduksi.

Ykkösen suurimmat valttikortit ovat puhtaasti tyylissä ja tunnelmassa. Ykkösessä on enemmän mieleenpainuvia hahmoja erittäin hyvillä tarinakokonaisuuksilla ja joukosta erottuvilla aseilla ja asusteilla, ilman että mikään menee hoopoksi. Kakkosessa on enemmnä tälläisiä höpsöjä animeratkaisuja kummassakin ja vaikka mukana on muutama erittäin hyvä tarinakokonaisuus, eivät ne yllä ykkösen tasolle. Tarina on muutoin ihan samalla tavalla kummassakin pelissä, mutta ykkösen tarina oli lopetuksen ansiosta parempi. Lisäksi koko koodisysteemi on ykkösessä ylivoimaisesti parempi kun saatavilla on koodeja kuten Hades ja Surt, ei koodeja joissa on klaaninimi ja sitten hahmon nimi tms. Puhumattakaan että vaatetuksessa ykkönen onnistui myös paremmin.

Pomovihollisten suhteen ykkönen voittaa koska monet pomoviholliset erottuvat joukosta selvästi paremmin mitä kakkosessa.Tämä ei kuitenaan ole selvä voitto koska ykkösessä vaikeus on pomotaisteluissa selvästi korkeampi vääristä syistä, vaikka kakkosessakin on omat selvästi haasteensa. Ykkösestä pomoviholliset ovat jääneet mieleen paremmin sillä Argent Wolf King, Judo Mizo, Queen's Knight, Bladebearer & Cannoneer ja DLC:n Hellfire Knight ovat jääneet merkittävästi paremmin mieleen kuin kakkosen Gobbo & Oscar, Hero Holly tai Soul Savior Valentin. Lisäksi Code Vein II on mennyt Elden Ring metodiin jossa mukana on paljon pomovihollisia jotka ovat buffattuja versioita normaaleista järeämmistä vihollisista joita tulee vastaan.

Kokonaisuutena sanoisin että vaikka kumpikin peli on erittäin hyvä, niin Code Vein II ei lopulta ole ykköstä parempi, vaikka onkin monella tavalla selvästi erilaisempi ja hiotumpi. Siinä paranteluprosessissa selvästi hukkuivat muutamat ratkaisevat tyyliseikat eikä monia erittäin onnistuneita osia edeltäjästä osattu toistaa tai tehdä paremmin.

Yhteenveto

Code Vein II on erittäin hyvä souls-like ja vieläpä hyvin erilainen mitä monet muut genren pelit. Se on monella tavalla hyvin haastava peli jossa on paljon opeteltavaa ja paljon kokeiltavaa ennenkuin se oma lopullinen pelityyli varustuksineen löytyy. Tyylisesti peli tarjoaa paljon mahdollisuuksia kustomoida omaa hahmoaan ja varustustaan mikä tuo mukanaan paljon vaihtelua. Pelimaailma on laaja ja siellä saa tutkia ja taistella hyvin vapaasti. Hahmoja on mukavasti osana tarinaa ja he eroavat toisistaan kiitettävästi. Visuaalinen tyyli on erittäin hieno ja vaikka tarina vähän heikoksi jääkin, niin pelattavaa on paljon ja vieläpä mielekästä sellaista Code Veinin omanlaisella tyylillä.

+ Paljon vaihtoehtoja asustuksessa ja aseistuksessa

+ Monta hyvää sivuhahmoa

+ Paljon pelattavaa

+ Toiminta

+ Code Vein tunnelma...

- ...mutta monet tyyliseikat ykkösestä ovat heikentyneet

- Paljon vaikeuspiikkejä

- Turhauttava määrä opeteltavaa ja säädettävää

Arvosana: 8,0

Mahtava