Parhaat Lopputaistelut

Lopputaistelu on yksi tärkeimpiä osia peliä, varsinkin toiminnallista peliä. Hyvä lopputaistelu voi olla todelinen kruunu pelille, kun taas huono jättää helposti pahan maun suuhun. Erityisen ikimuistoiset lopputaistelut ovat niitä, jotka todella asettavat standarteja kaikille peleille, jotka tulevat niiden jälkeen ja ne todella parhaat ovat sellaisia, joita ei ihan äkkiä ylitetä.

Sääntönä:

Yksi per pelisarja

- Vaikka tietyissa pelisarjoissa on valtavasti vaihtelua, niin silti tämä on keino todella estää etteivät tietyt pelisarjat täysin dominoi listaa.

Pelisarjojen kanssa on tietysti tiettyjä tapauksia kun joiden kanssa miettii että ovatko kyseiset pelit samaa pelisarjaa, sillä vaikka niiden nimen runko on sama, niin ne ovat kuitenkin tarinallisesti, pelillisesti tai ties millä muulla tavalla hyvin erilaisia.

KUNNIAMAININTOJA

Sephiroth - Final Fantasy VII Remake

Mundus - Devil May Cry

Unicron - Transformers

Cthon - Marvel's Midnight Suns

Venom - Marvel's Spider-Man 2

24. Super Shredder (secret version) - Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant in Manhattan

Tämä versio Silppurista on muutenkin todella onnistunut, mutta eräs asia voi tehdä jo valmiiksi varsin hyvästä lopputaistelusta, aivan erityisen hyvän, nimittäin salainen versio kyseisestä taistelusta, jossa Silppuri ei normaalisti nujerrukkaan, vai oikea taistelu vasta alkaa, kun Silppuri muuttuu Super Silppuriksi, joka on merkittävästi vaikeampi kuin normaali versio ja joka tulee tavallisen taistelun lisänä, eli resurssit eivät palaudu. Tämä voi tulla todella suurena yllätyksenä, mikä tekee siitä aivan erityisen hyvän.

23. Davy Jones - Pirates of the Caribbean: At World's End

Samaa eeppisyyttä mitä löytyi myös elokuvasta, oikein hyvä versio pelin mekaniikkojen puitteissa. Miekkataistelu on saatu näyttämään todella hyvältä ja pelin tasolla mukana on myös varsin hyvin haastetta. Kokonaisuutta korostaa juurikin se tunnelma myrskyn keskeltä ja kyllähän se paikkakin on hyvin valikoitu, eli oikein hyvä käännös.

22. Vladimir Lem - Max Payne 2: Fall of Max Payne

Se mikä tässä yhteenotossa eniten merkitsee on se, miten se todella päättyy. Ensin käydään läpi kenttä joka on yhtä isoa pomotaistelua. Kokoajan jahdataan viimeistä pahista ja kaikki huipentuu kartanon huipulla taisteluun. Se miten kaikki päättyy ottaa isot pisteet ja on jäänyt mieleen. Osittain fysiikan takia sillä tapa jolla Vlad päätyy alas, muuttuu joka kerta.

21. Alejandro Sosa - Scarface: The World is Yours

Tämä ei ole välttämättä se haastavin yhteenotto, mutta se on omalla tavallaan todella hyvin tehty. Sosa ei ole sotilas tai vastaava, mutta osaa käyttää asetta. Hän ei tosin ole yhtään niin raskaasti aseistautunut kuin Tony, joten kyllä on aika selvää kumpi voittaa, olettaen että pelaajalla on resursseja pitkä tulitaistelun jälkeen. Niin ja Sosan lausahdus taistelun aluksi/lopuksi on todella hyvä.

20. Demon Dracula - Van Helsing

Vaikka peli itsessään onkin halpaversio Devil May Crysta, niin yhteenotto Draculan hirviöversiota vastaan on elokuvalle suhteellisen uskollinen ja onnistunut versio jossa oikeanlaista haastetta, näyttävyyttä ja juurikin sellaista oikeanlaista eeppistä otetta joka on juurikin omiaan tekemään loppuhuipennuksesta erittäin onnistuneet. Erityisen positiivista se on koska peliin ei ole monilla tavoilla panostettu niin paljoa, mutta loppuhuipennus on kokonaisuus huomioiden yllättävän onnistunut.

19. Spider Stripe - Gremlins 2: New Batch

Tämä on yksi parhaiten mieleenjääneitä lopputaisteluita NES kaudella sillä haastavuudessaan tämä on yllättävän reilu, näyttävyydessään todella onnistunut ja helposti yksi parhaita pomotaisteluita koko pelissä. Juurikin tälläisten asioiden takia tämä on niitä lopputaisteluita jotka todellakin kruunaavat pelin ja jäävät parhaiten mieleen koska ovat niin onnistuneita. Pomovihollinen täyttää ison osan koko kentästä, näyttää todella upealta ja täysi pimeys on yllättävän onnistunut tyyliseikka.

18. Dr. Nefarious - Ratchet & Clank 3

Peli jossa on enemmän räiskintää ja ilotulitteita kuin monessa muussa pelissä on paljon mahdollisuuksia viimeisen lopparin kohdalla ja tässä pelissä on osattu tehdä tärkeimmät osat oikein. Nefarious on sen verran kestävä että aseiden täytyy laulaa. Hän on sen verran tehokas että hengestään pääsee suhteellisen helposti ja osaa sen verran monta temppua että pitää olla valmiina. Tarpeeksi haastava ja kokonaisuutena onnistunut loppuhuipennus joka päättyy taisteluun valtavaa Kuoleman tähteä vastaan.

17. Destroyer - Darksiders

Lohikäärmeet ovat aina hienoja ja kun vastaan on tullut monta isoa ja pahaa petoa, niin lohikäärme on aika varma valinta kun halutaan ylittää kaikki aiempi. Destroyer on pitkälti juurikin sellainen ja toimiva sellainen. Tosin kun tähän taisteluun laitetaan vielä 1v1 taistelu todellista vihollista vastaan, niin kokonaisuuteen tulee se yksi lisäpiste.

16. Inferno - Soul Calibur VI

Tämä on erityisen hieno. Tähän asti sarjassa on ollut vähän niin ja näin viimeisiä pomotaisteluita, mutta tämä iskee todella kovaa ja onnistuu oitis nousemaan sarjan parhaaksi. Tässä on kuin Soul Edgen pahuus ruumillistumassa. Se on pitkälti pelkkää energiaa, mutta alkaa saamaan jo muotoa. Niin helposti pelin vaikein vastustajahan tämä on niistä mitä on vastaan tullut. Ympäristö vain korostaa panoksia ja tilannetta.

15. Darth Vader - Star Wars Jedi: Fallen Order

Tämä on niitä tapauksia joita ei vain voi olla hehkuttamatta tarpeeksi, sillä tämä on tehty niin hyvin. Kun musta lordi näyttää itsensä, niin hän oitis osittaa olevansa ylivoimainen. Tämä taistelu onkin suora selkäsauna jota seuraa pako. Tämä on niitä taisteluja joita pelaaja ei vain voi voittaa ja siksi se on vältettävä. Syy miksi pidän tästä niin paljon on siinä, että tämä todellakin tekee Darth Vaderista sellaisen millaisen pitääkin. Ei häntä noin vain haasteta vaan hänen kuuluukin olla kovaa tekoa. Tunnelmassa tämä yhteenotto on parempi kuin mikään muu osa pelissä ja siksi sen voi asettaa huipulle.

14. Dracula - Castlevania: Symphony of the Night

Paras Castlevania päättyy niin ikään taisteluun pimeyden lordia, Draculaa vastaan. Tällä kertaa pelaaja pelaa Draculan omana poikana, joten tietty henkilökohtaisuus on mukana. Tämä taistelu on parilla tapaa aika tylsä, mutta siinä on monta hetkeä jotka tekevät siitä enemmän kuin erinomaisen.

Kokonaistilanne on tämän taistelun kohdalla enemmän kuin onnistunut ja ainoa mitä tämä taistelu todella kaipaisi olisi hirviömuodossa oleva Dracula joka olisi hieman vaikeampi. Tämä taistelu on vähän liian helppo, mutta muutoin se on todella onnistunut niin toiminnassa, tarinassa kuin ulkoasussakin.

13. Talbot - Uncharted 3: Drake's Deception

Mitä tulee kaksintaisteluihin niin Uncharted sarja on kaksi kertaa tehnyt melkoisen osuman, tämä on niistä ensimmäinen. Erinomainen ympäristö on hajoava huippukohta hiekan ympäröimässä kaupungissa jossa Nate aloittaa nyrkkitappelun Talbotin kanssa. Tämä taistelu on monella tavalla erittäin näyttävää ja oikeasti todella hauskaa pelata. Tässä tuntee todella olevansa todellinen äijä ja tämä taistelu tarjoaa sopivan haasteen erinomaisilla kontrolleilla. Tälläiset taistelut jäävät mieleen.

Loistavana loppuhuipennuskena ja toiminnallisena käännekohtana on vähän akrobatiaa ja oikein ajoitettua aseenkäyttöä mikä takaa että Uncharted 3:n loppuihuipennus jää mieleen erinomaisena.

12. Vazdah - Ninja Gaiden Sigma 2

Pelissä jossa jokainen pomovihollinen on enemmän kuin haastava ja enemmän kuin näyttävä, on todella vaikea päästä samaan viimeisen vihollisen kanssa. Zedonius ja Volf ovat kumpikin äärimmäisen hyvin tehtyjä pomovihollisia kokonaisuudessaan niin ovat molemmat taistelutkin. Siksi on vaikea uskoa että peli pystyisi tarjoamaan lopputaistelua joka onnistuisi tyydyttämään, mutta niinpä vain kävi.

Vazdah on upea näky. Vaikka kyseessä onkin monella tavalla vain helvetin iso demoni, niin tarina tekee tästä taistelusta merkittävämmän ja Vazhad on myös haastava kuin monet muutkin viholliset. Ympäristö on upea ja kokonaisuudessaan tällä tasolla jolla Ninja Gaiden vihollisten suhteen liikkuu, on Vazdah todella onnistunut loppuhuipennus.

11. Eredin - Witcher 3: Wild Hunt

Kolmas Witcher todella onnistui luomaan eeppisen pelin. DLC tehtävissä vastaan tulee myös eräs erittäin kova vihollinen, mutta mitä tulee loppuhuipennukseen, niin päätarinassa, kyseessä on Eredin. Voidaan kiistellä että tuleeko Blood & Wine osuus vasta päätarinan jälkeen, mutta tälläisessä pelissä itse lasken että päätarinan viimeinen loppari on se viimeinen taistelu. Pelattavaa on vielä tämänkin jälkeen, mutta ei mitään varsinaista pomovihollista.

Vaikka Eredinissä on omat selvät heikot puolensa niin hahmo on ulkoisesti juuri sellainen millainen päävihollisen pitääkin olla ja tarinallisessa mielessä hahmoon mahtuu paljon sisältöä. Tämän lisäksi kyseessä on oikealla tavalla haastava taistelu. Eredin ei ole epäreilulla tavalla vaikea. Hän ei ole liian helppo eikä liian vaikea. Taitava soturi pärjää taistelussa kun tietää mitä tekee.

Tässä on erinomainen lopputaistelu erinomaiselle pelille.

10. Joker (Vigilante) - Batman: Enemy Within

Telltale lopputaisteluista paras. Tästä taistelusta on kaksi varsin erilaista versiota ja oma valintani on ehdottomasti tämä vigilante versio. Tässä taistelussa Jokeri toimii tavallaan kuin Batman, mutta mitä pidemmälle taistelu etenee sitä hullummaksi Jokeri tuntuu menevän mikä puolestaan lisää sitä railoa. Se että taistelu käydää paikassa jossa Jokeri yleensä aina on syntynyt on nappivalinta. Tämän lisäksi se miten taistelu lopulta päättyy, viimeiseen kysymykseen, on se paras mahdollinen tapa päättää tämä yhteenotto.

9. Scarecrow & Joker - Batman: Arkham Knight

Arkham sarjan huipennus josta voi olla montaa mieltä mutta se on useammalla tavalla taistelu kahdella rintamalla. Scarecrow aloittaa taistelun ja hän on arkkitehti joka mahdollistaa tämän kaiken. Se näkyvämpi ja ratkaiseva taistelu käydään kuitenkin Lepakkomiehen päässä missä hän kohtaa itse Jokerin. Tässä taistelussa käy hyvin ilme että lähitasitelussa harva pärjää Batmanille. Se ei kuitenkaan ole se pääasia sillä tarina ja kaikki mikä on johtanut tähän hetkeen, on vahvasti läsnä.

Tämä loppuhuipennus on pääpelin päättäjä, muitakin taisteluita voi tulla vastaan, mutta tämä on se mikä vaikuttaa viimeisimmältä koska pääpeli päättyy tähän. Se miten tarina todella viedään loppuun tätä kautta tekee tästä taistelusta niin nautinnollisen ja legendaarisen. Oli sitten todellinen roisto Scarecrow pelkomyrkkynsä kanssa, tai Joker Batmanin mielessä niin loppuhuipennus on mestarillinen.

8. Hades (extreme measures) - Hades

Helposti pelin vaikein taistelu sillä haaste itsessään on päästä tähän pisteeseen asti. Riippumatta aseista ja tehosteista, tämä on sellainen vihollinen joka tekee hyvin nopeasti, hyvin pahaa jälkeä. Hadesin kanssa kärsivällisyys ja nopeat refleksit ovat tarpeen ja huippuunsa hiotut taidot. Mutta tapa jolla Hades taisteluna toimii, on yllättävän hyvä. Kokonaisuus on todella näyttävä ja haastavuus ei ole kuitenkaan epäreilua, vaan se vain vaatii opettelua, tai pirun hyvää tuuria. Erinomainen loppuhuipennus erittäin vaikealle pelille. Erityisesti silloin, kun Extreme Measures sopimus on päällä, koska silloin se todellinen Hades taistelu käydään.

7. Cortex & Uka Uka - Crash Bandicoot: Warped

Crash sarjan ehdoton huippu. Naughty Dogin viimeinen todellinen Crash peli jossa lopputaistleuista paras koko sarjassa. Taistelussa on useampi muuttuja ja ajoitus merkitsee. Tämä ei ole vaikea mutta oikealla tavalla haastava. Et kestä kovin montaa osumaa ja taistelu vaikeutuu kokoajan. Loppuviimeksi tässä taistelussa parasta on kuitenkin se silkka asenne ja hieno ympäristö jossa ei ole paljoa varaa virheille.Tämä taistelu osaa yhdistää Crash Bandicoot sarjan parhaat puolet eeppiseksi loppuhuipennukseksi.

6. Ripto - Spyro: Gateway to Glimmer / Ripto's Rage

Vaikka Ripto ei vihollisena olekaan sieltä parhaasta päästä, niin tämä viimeinen taistelu, on paljon enemmän. Kolmivaiheinen taistelu on alusta asti todella hauska ja ideoiltaan loistava. Panokset kovenevat kokoajan ja peli vaikeutuu. Taistelussa on kuitenkin kokoajan läsnä se tietty vapaus ja monet hyökkäysvariaatiot niin Spyron kuin Riptoninkin tekevät tästä taistelusta erittäin viihdyttävän ja todella hauskan pelata. Tämä on yhtä aikaa helppo taistelu, mutta myös leikkikenttä jossa saa vapaasti päättää miten taistelu käydään. Kolmas vaihe korottaa panokset ja Ripto kohtaa näyttävän lopun, mikä on erittäin tärkeää erinomaisen loppuhuipennuksen kannalta. Se on se moneen kertaan todettu viimeinen silaus.

5. Seneschal - Dragon's Dogma

Grigorin jälkeen peli ei pääty. Pääroisto on voitettu, mutta lopulta kohdataan tämä lähes jumalallinen hahmo ja tässä taistelussa on useampi eri vaihtoehto. Hänet voi tietysti voittaa, jolloin pelaaja ottaa hänen paikkansa. Hänelle voi hävitä, jolloin pelaajasta tulee seuraava Grigori. Tämä on siitä niin hyvä taistelu että mikäli sen voittaa ja ottaa Senechalin paikan, niin peli ei varsinaisesti heti, pääty, ennen viimeistä ratkaisevaa tekoa. Tämä on todella erilainen tilanne jälkimainingin suhteen, minkä takia se on paljon isompi juttu.

4. Ultimecia - Final Fantasy VIII

Final Fantasy tasolla tämä taistelu on ehkä se kaikkein mieleenpainunein. Toisin kuin Sephiroth, tällä kertaa taistelussa tulee hyvin esille se, millainen Ultimecia on, kun taas Sephiroth taistelusta jäi puuttumaan se jokin, josta remake trilogia on selvästi ottamassa koppia. Häntä vasta taistellaan sellaisessa muodossa jossa hän todella on. Kun mukaan lyödään vielä erinomainen Guardian Force niin taistelu vain paranee. Kolmas vaihe on pettymys, mutta viimeinen vaihe korjaa sen.

Täydessä pimeydessä käytävä taistelu erittäin hienoa vihollista vastaan on toteutettu erittäin hienosti. Tuntuu monella tavalla kuin tämä olisi taistelu jollainen Sephirothin olisi pitänyt olla. Taistelu on haastava ja tuo päävihollisen esiin juuri sillä tavalla joka korostaa hahmoa itseään. Ultimecia on hyvin onnistunut roisto ja loppuhuipennus on todella hyvin tehty ja tarjoaa mestarillisen päätöksen fantastiselle pelille.

3. Vergil - Devil May Cry 3

Suurin vaikeus on päättää että onko tämä todella parempi, kuin Vergil taistelu Devil May Cry V:ssä? Mutta iso kokonaisuus huomioiden, tämä onnistuu tarinallisessa mielessä paremmin. Mikäli tässä taistelussa ympäristö olisi ensimmäisen Vergil taistelun kattotasanne rankkasateessa, olisi se helposti vielä parempi. Haaste ja taistelu on kuitenkin se mistä voitto tulee ja tapa jolla kaikki lopulta päättyy on upea kun kaksikko juoksee toisiaan kohti ja iskee. Eeppisyyden suhteen tässä taistelussa on enemmän kuin onnistuttu sillä monet pienet asiat ovat enemmän kuin kohdallaan. Vaikka yhtä jos toista voisikin vähän muuttaa niin mitä tulee kokonaisuuteen, ei tätä taistelu paremmaksi kovin helpolla pääse.

2. Malefor - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Sanoo pelistä mitä vain, niin tässä on yksi kaikkian aikojen näyttävimpiä pääroistoja. Kaikki se mystisyys mitä on tähän asti pidetty yllä johtaa tähän hetkeen jossa Malefor astuu kuvaan. Violetti lohikäärme on todella upea näky ja taistelu käydään upeissa ympäristöissä, panokset ovat myös kovat, maailman kohtalo.

Taistelu on sopivalla tavalla haastava ja ennenkaikkea erittäin näyttävä toiminnan puolesta. Tähän kun lisätään vielä erittäin hyvin tehty lopetus, niin kyseessä on yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia loppuhuipennuksia videopeleissä. Viimeinen silaus tarinalle, on samalla tavalla mestarillinen.

1. Xemnas the Superior - Kingdom Hearts II

Jos miettii kaikkea aiempaa, niin tämä loppuhuipennus onnistuu yhdistämään kaiken sen yhdeksi, yhtenäiseksi legendaariseksi taisteluksi jossa pelaaja kohtaa organisaatio XIII:sta johtajan, Xemnasin. Moneen osaan jakautuva taistelu tarjoaa niin taistelu kuin vauhdikas lentämistäkin, lohikäärmettä vastaan. Kaikki nämä vaiheet pitävät tunnelman korkealla ja sijoittuvat hienoihin maisemiin, erittäin hyvin tehtyä vihollista vastaan.

Se kaikki kuitenkin huipentuu taisteluun jonka eeppisyydelle ei haastajaa löydy. Viimeinen yhteenotto on legendaarinen ja onnistuu tarjoamaan kaiken tarpeellisen. Toimintaa jossa haastavuus on juuri oikeanlaista. Äärimmäisen hyvin tehty kokonaisuus joka päättyy tavalla joka sinetöin kaiken, tehden tästä loppuhuipennuksesta parhaan koskaan.