Parhaat Pääroistot

Pääroiston rooli on tietynlaisissa peleissä erityisen suuressa roolissa ja monesti todella hyvin tehty pääroisto on parempi hahmo, kuin päähenkilö. Roistohahmojen kanssa on valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja mutta pääroisto on lähes poikkeuksetta se, johon täytyy panostaa aivan erityisellä tavalla. Kun siinä on onnistuttu, nostaa se heti peliäkin paremmaksi kokonaisuudeksi, mahdollisesti tarjoten myös aivan omaa luokkaansa olevan loppuhuipennuksen.

Sääntönä:

Yksi per pelisarja

- Tietyissä pelisarjoissa on monta erinomaista ja nyt muutamat pelisarjat eivät täyte listaa.

Sääntönä ei varsinaisesti ole rajata pois täysin pelaajan luomia hahmoja, mutta nämä ovat aika harvoin sellaisia, että ne todella vakuuttavat tarinallisessa mielessä, mikä on yksi merkittävä syy siihen, miksi niiden täytyy olla todella erityisiä, että ne pääsisivät osaksi listaa. Monesti peli tarjoaa edes jotakin hahmoon.

KUNNIAMAININTOJA

Chaos - Dissidia: Final Fantasy

Inferno - Soul Calibur VI

Gaunter O'Dim - Witcher 3: Wild Hunt - Hearts of Stone DLC

Joker - Batman: Arkham Origins

Doctor Doom - Marvel Ultimate Alliance

24. Lucifer - Darksiders Genesis

Alunperin Darksider II:sta valittu, mutta Genesisin myötä voidaan päivittää. Tämä on vieläkin vähän kyseenalainen valinta, koska hahmoa ei vieläkään ole kunnolla nähty, mutta hänen osuutensa isoon kokonaisuuteen on jo niin selvä, että hänet voi jo noteerata Darksiders pelisarjan todellisena pääroistona joka on kakkospelistä asti ollut jo ollut kuultavana, mutta jonka osuus alkaa nyt olla jo enemmän kuin teoreettinen. Lisäksi eihän sitä voi tietää että kuinka huonosti hahmo sitten ulkoisesti toteutetaan, mutta tässä vaiheessa Lucifer on todellakin enemmän kuin loistava pääroisto. Mystinen, näkymätön, mutta hyvin voimallinen ja vaikutusvaltainen, puhumattakaan että erittäin älykäs ja arvaamaton.

23. Archfiend - Dragon Age: Origins

Iso paha DA pelissä. Viimeinen taistelu jättää toivomisen varaa ja siksi tämä ei nyt yllä tätä korkeammalle. Kyseessä on kuitenkin erittäin hyvin tehty vihollinen jossa se tarina todellakin pääsee oikeuksiinsa ja toteutus hahmossa ei todellakaan jätä kylmäksi.

22. Vazdah - Ninja Gaiden Sigma 2

Kyllähän tässä on se yksi heppu joka pyrkii olemaan kuin pääpahis, mutta kun on selvää että kaikki on tehty tämä hahmo mielessä, niin kyllä siinä jäävät syrjään kaikki muut ukkelit. Tämä hahmo kun on yksi arkkipaholainen joka on se suurin uhka jonka tahtoa muut noudattavat. Kun hahmon lopulta näkee, niin kyllähän se on aika selvää että tämä hahmo on paremmin tehty kuin aluksi olisi voinut arvata. Ei ehkä se vaikein vihollinen, mutta helposti niitä hienoimpia ja vaikuttavimpia ilmestyksiä.

21. Xemnas - Kingdom Hearts 2

Suurimmat pisteet tulevat viimeisestä yhteenotosta ja siitä pitkällisestä enigmaattisuudesta. Xemnas on hiljainen ja vähäeleinen sekä erittäin upean näköinen, varsinkin ihan viimeisessä taistelussa. Hän asevalintansa on erinomainen ja ääninäyttely korostaa kokonaisuutta loistavasti. Xemnas tuntuu juurikin siltä, miltä pääroiston kuuluukin.

20. Grigori - Dragon's Dogma

Tämä oikeasti lohikäärmeeltä näyttävä älykäs ja paha olento on varsin monipuolinen tapaus. Heti alussa hän näyttää olevansa ylivoimainen ja siitä eteenpäin on selvää että pelissä on kyse hänen voittamisestaan. Grigori on juurikin sellainen hahmo joka näyttää että lohikäärmepahikset toimivat todella hyvin. Se tarinallinen painokkuus on omiaan tekemään tästä hahmosta entistä paremman, puhumattakaan siitä, mitä taustalla aivan lopuksi onkaan.

19. Viego - Ruined King: League of Legends Story

Ylivoimaisesti paras esimerkki siitä, miten paljon LoL hahmoista saakaan irti, kun niitä käyttää oikein. Kyllähän Arcane sarja on myös osoittanut sen, mutta pääroisto-osassa Viego toimii uskomattoman hyvin. Hän ei ole sellainen ihan puhdas roistohahmo ja tarinan aikana hänestä paljastuu myös sellaisia puolia, jotka vain korostavat sitä, miten hyvä hahmo hän onkaan ja miten jotkut hahmot voivat oikeissa olosuhteissa langeta todella pahasti ja nousta sen jälkeen hyvin pahamaineisiksi.

18. Dr. Neo Cortex - Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back

Toinen humoristinen pääroisto. N. Cortex toimii pitkälti juuri siksi miten hauska hahmo hän on. Hänessä on sitä pahispuolta todella paljon, mutta se on tuotu esiin niin hyvin huumorin kautta että pakko tästä hahmosta on pitää. Ajoittain hänen tasonsa vähän laskee, mutta huippuhetkinä hän todellakin toimii paremmin kuin hyvin.

17. Vadrigar - Quake 3

FPS peleissä harvemmin on erittäin hyviä pääroistoja mutta Vadrigar on juuri sellainen. Tämä sarvipäinen olento on viimeisessä yhteenotossa äärimmäisen hienon näköinen ja oloinen. Tähän kun lisätään se että hän on melko haastava niin paketti on valmis. Lyhyessä ajassa Vadrigar jättää melkoisen vaikutuksen ja todella toimii. Ja se nauru kun hän voittaa sinut, se on jäänyt pysyvästi mieleen.

16. Rafe Adler - Uncharted 4: Thief's End

Uncharted sarjassa pahikset ovat olleet turhan usein turhan suuria kliseitä. Pari viimeistä peliä onnistuivat kuitenkin todella hyvin ja suurin napakymppi on Varkaan lopun Rafe Adler. Tämä hahmo on sen verran normaalin oloinen että tuntuu ihan peruspahikselta mutta tapa jolla hän puhuu ja millaisia hänen ilmeensä ja eleensä ovat, todella tekevät hänestä poikkeuksellisen hyvän.

Tämän hahmon kohdalla se viimeinen yhteenotto tuo peliin entistä suuremmat panokset, todella näyttäen millainen tämä roisto on paljon syvemmällä, pinnan alla. Miten pidemmälle peli etenee, sitä paremmaksi tämä roisto muutttuu.

15. Jack the Ripper - Assassin's Creed: Syncidate - Jack the Ripper DLC

Legendaarinen ja pahamaineinen hahmo suoraan historiasta ja siksi sääli että loppuhuipennus on epäonnistunut. Mutta nyt ei keskitytä siihen vaan hahmoon, joka on todella onnistunut. Tässä hahmossa on todellista tyylikkyyttä juurikin siihen Viktoriaanisen ajan henkeen aina lierihattua myöten. Myös Viiltäjä Jackin mystisyys on tuotu mukaan omanlaisellaan selityksellä. Hahmon identiteetti pidetään salaisuutena ja salaperäisyyttä korostaa myös hahmon naamio. Ideallisesti ja tyylillisesti yksi sarjan onnistuneimpia hahmoja.

14. Father - Blood of the Werewolf

Viime hetken paljastus ja yllättävän hyvä sellainen. Draculan ja Frankensteinin joukossa tämä Talbot tyylinen hahmo on enemmän kuin oikea ratkaisu ja kun peli on ikään kuin tehnyt Frankensteinistä pääroistoa Draculan ohi, niin kyllä tämä viime hetken paljastus tuntuu vain niin paljon paremmalta. Kokonaisuus korottaa panoksia merkittävästi ja vaikka hahmon ulkoinen olemus on vähän niin ja näin, niin se toimii silti todella hyvin ja on tavallaan hieno viittaus siihen klassiseen triioon, muuttaen tämän pelin kokonaiskuvaa.

13. Unicron - Transformers

Megatron väistyköön, sillä nyt se todellinen pahuus näyttäytyy. Tietysti moni on sitä mieltä että onhan Megatron se pääpahis koska hänen kanssaan väännetään pitkän aikaa ja taistelu häntä vastaan on ylivoimaisesti koko pelin vaikein. Mutta tarina ottaa sen viimeisen käänteen kun Megatronin jälkeen panoksia korotetaan vielä, sillä ainoalla todella oikealla tavalla, nimittäin tällä voimakkaimmalla transformerilla. Tietysti Unicron pysyy kokoajan planeettamuodossaan, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että tämä on erittäin onnistunut pääroisto.

12. Chthon- Marvel's Midnight Suns

Se todellinen mahti Darkholdin takana ja ensimmäinen musta maagikko. Vanhempi jumala joka oitis tekee hänestä yhden aivan omaa tasoaan olevan hahmon Marvel maailmassa. Tapa jolla häntä aletaan pelissä käyttää pitäytyy todella minimaalisena ja Chthon pysyykin ison osan taustalla kunnes paljastuu todella osaksi isoa kokonaisuutta. Hänellä ei ole missään kohtaa todellista fyysistä muotoa ja se mahdollisuus pysyy osana jatkoa. Nimellisesti todella Cthulhu mainen kirjoistusase ei ole se paras mahdollinen, mutta silti tämä on todella hyvä valinta pääroistoiksi. Salaiseksi sellaiseksi.

11. Scarecrow - Batman: Arkham Knight

Variksenpelätti on monella tavalla aika vähän käytetty roisto Batmanin maailmassa. Rocksteadyn trilogian huipennuksessa hän kuitenkin saa sen valokeilan joka hänelle todella kuuluu ja tässä pelissä hän on todellakin parhaimmillaan. Scarecrow on todella uhkaavanoloinen, mutta samalla äärimmäisen rauhallinen äänenpainollaan. Tätä kaikkea varjostaa synkkyys joka tunnelmallaan saa pelin tuntumaan paljon paremmalta. Halloween aikaan sijoittuvassa pelissä Scarecrow todellakin pääsee oikeuksiin, myös aivan viimeisillä hetkillä.

10. Eredin - Witcher 3: Wild Hunt

Sanoisin että tämä roisto olisi toiminen erinomaisesti vaikka hänen naamaansa ei olisi koskaan näkynytkään. Se vähän syö kokonaisuutta joka on kuitenkin Noituri sarjan tasolla erittäin hyvä. Taustatarina on loistava ja sitä korostaa se mitä Wild Huntin kuningas tekee ja miten hän puhuu. Tämä hahmo on erittäin hieno kokonaisuus jota ei ylikäytetä. Vaikka hahmossa on monia sellaisia puolia jotka tuntuvat monesti nähdyiltä niin samalla hahmossa on todella paljon omaa, juurikin sellaista omaa jota pääroistossa pitää olla.

9. Vergil - Devil May Cry 3: Dante's Awakening

Vergil ei ole läheskään niin hyvä pääroisto mitä Dante on päähenkilö. Hän on erilainen Danteen verrattuna ja toimii osittain juuri siksi. Vergil on vakavampi ja hillitympi. Hänessä on esillä se tietty stooalaisuus jossa kylmänviileä pahuus todellakin tuntuu.

8. Fenrir - Assassin's Creed: Valhalla - Asgard

Tämä on niitä kyseenalaisia valintoja, sillä Assassin's Creedissä, on useampi erillinen juonikuvio, joita voi tavallaan pitää yhtenäisiä ja tavallaan taas ei. Fenrir on pääroisto Odin saagassa, elikkä tapauksissa, joissa pelihahmo siirtyy Haviksi, joka on juurikin Odin, Asgardissa. Nämä osuudet ovat oma kokonaisuutensa ja täällä pääroistona on Fenrir, valtava susi. Syy miksi tämä on niin uskomattoman hyvä on tavallaan siinä, että susi on melko uskollinen mytologialla ja toinen, vielä suurempi syy on siinä, että pelaajan ohjaamana Odin on syy siihen, miksi Fenriristä tulee pääroisto, sillä tarinallisessa mielessä iso syy siihen, miksi Fenrir on lopulta vihollinen, on pelaajan syytä. Pelaaja on tässä tarinakaaressa se, joka luo pääroiston. Loki/Basim, ei ole sitä tässä kaaressa, mutta nykypäivässä kylläkin. Ja hän on huono. Fenrir, on fantastinen.

7. Dracula - Castlevania: Symphony of the Night

Dracula on klassinen hahmo. Hänestä on monta eri variaatiota mutta Castlevania sarjassa paras on kyllä Yön Sinfoniassa. Isä poika asetelma ottaa hänestä irti aiempaa enemmän ja toimivalla ratkaisulla. Draculassa kuitenkin eniten iskee se, millainen hän on. Hänessä on läsnä se tietty olemus kokoajan ja tämä peli vain asettaa sen olemuksen uudenlaiseen pakettiin.

6. Hades - Hades

Manalan herra, kuoleman jumala ja vaikka mitä muuta. Tämä versio hahmosta on ehdottomasti yksi kaikkein onnistuneimpia. Hahmo on ulkoisesti todella hienon näköinen, pelin aikana hahmossa korostuvat monet erinomaiset puolet joita helvetin herralta voi odottaakin. Tämä versio ei ehkä ole hienoin Hades kaikista vaihtoehdoista, mutta kokonaisuutena Hades on ehkä parhaiten tehty jumala tässä pelissä ja niitä jumalia kyllä löytyy. Tämä vain toimii koska monet aika pienetkin asiat ovat osuneet hienosti kohdalleen.

5. Albert Wesker - Resident Evil 5

Musta nahkatakki ja musta aurinkolasit = Cool. Albert Weskerissä heikointa on se miten yli hänet vedetään loppupuolella. Hänessä se tietty hillitty puoli oli se mikä teki hänestä massasta erottuvan. Viimeinen yhteenotto tuhoaa hahmon kuitenkin aika hyvin.

Se ei kuitenkaan poista sitä että Wesker on yksi tyylikkäimpiä pääroistoja videopelissä ja ne huippuhetket todellakin saavat hänet tuntumaan erittäin hyvältä pelihahmolta.

4. John Kramer / Jigsaw - Saw: The Video Game

Saw elokuvien tapaan tämä hahmo toimii pelimuodossa erittäin hyvin. Peli ei tosin toimi elokuvien tapaan ollenkaan niin hyvin, mutta se ei vähennä Jigsawn tehoa. Vaikka Jigsawn aika onkin suhteellisen rajallista, niin se osuu todella hyvin yhteen elokuvien tunnelman ja rytmityksen kanssa, minkä ansiosta hahmosta saa edelleen todella paljon irti ja laadullisessa mielessä, kyseessä on edelleen erinomaisesti tehty hahmo.

3. Darth Vader - Star Wars Jedi: Fallen Order

Paljon sitä on odotettu mutta viimein tuli peli jossa tämä hahmo on tehty oikein. Vaikka musta lordi näkyykin hyvin vähän aikaa niin tänä lyhyenä aikana hänestä todellakin tehdään sellainen hahmo, jollainen hänen kuulukin olla ja jollaisena hän toimii niin hyvin. Vader on täysin ylivoimainen ja umpisurkeiden roistohahmojen jälkeen hänen läsnäolonsa tekee pelistä jopa astetta paremman.

2. Malefor - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Dark Master joka oli trilogiassa kaiken pahan alku ja juuri. Hän näkyy vasta aivan lopussa ja sitä ennen mysteeri ja tuntemattomuus ovat pitäneet tämän hahmon todella kiinnostavana. Se hetki kun hänet näkee, todella toimii. Hän on äärimmäisen hieno ilmestys ja tapa jolla hän puhuu, toimii myös erinomaisesti. Maleforissa yhdistyvät kaikki ne puolet mitkä saavat aikaan erinomaisen pääroiston.

Viimeinen taistelu toimii, hahmon ulkomuoto on loistava ja ääni korostaa tätä. Tähän kun lisätään erinomainen taustatarina, niin kyseessä on äärimmäisen hyvä pääroisto.

1. Sephiroth - Final Fantasy VII

Kingdom Hearts toi Sephirohin mukaan taisteluun niin todellisella voimalla ja silloin vasta päästiin taistelemaan todellista Sephirothia vastaan. Seitsemäs Final Fantasy kuitenkin esitteli hahmon joka on paras videopelien pääroisto. Hänessä on kaikki mitä tarvitaan. Hän on äärimmäisen hieno mustassa viitassa jota hopeinen tukka korostaa hyvin. Aseena upea miekka joka täydentää kokonaisuuden. Tarinan puolesta Sephiroth on myös erittäin onnistunut ja hän tuntuu kokoajan todella kovalta soturilta, mitä onkin.

Hahmon kanssa pidetään aluksi yllä tiettyä mysteeriä joka avautuessaan saa hahmon tuntumaan osittain jopa traagiselta ja häntä käy ajoittain jopa sääliksi. Se pahuus tuodaan kuitenkin erinomaisesti esiin muutamassa äärimmäisen voimakkaassa kohtauksessa. Ehkä se paras hetki on yksi koko Final Fantasy historian parhaista kohtauksista. Sephiroth liekkien keskellä.