Resident Evil on hyvin pitkäikäinen pelisarja jossa on toinen toistaan parempia pelejä, varsinkin toiminnallisessa mielessä. Uskoa tätä sarjaa kohtaan on ja varsinkin viimeisimmät tiedot tästä pelistä ovat todella lisänneet sitä. Vaikka tiettyjä epäilyksiä tätä peliä kohtaan edelleen onkin, niin tällä pelillä on potentiaalia olla vuoden paras peli, kuten Resident Evil 4:n remake oli jokunen vuosi taaksepäin.

Paha Asukas: Sielunmessu

Resident Evil 9 vaikutti alunperin todella kiinnostavalta, varsinkin paperilla ja Resident Evil 4 Remaken ja Resident Evil 8: Villagen jälkeen. Ensimmäiset trailerit piileskely/pakenemis kauhuasenteella tappoivat kaiken kiinnostuksen, kunnes Resident Evil paras hahmo, Leon Kennedy, onnistui omalla trailerillaan ja toiminnallisemmalla lähestymistavallaan oitis palauttamaan kiinnostuksen tätä peliä kohtaan. Kunhan Resident Evil ei toista Ninja Gaiden 4:n virheitä, tutun huippuhahmon kanssa, minkä Devil May Cry 4 teki ennen sitä.

Menneisyyden haamut palaavat kummittelemaan

Pelin alussa tutustutaan sarjassa täysin uuteen hahmoon, FBI agentti Grace Ashcroftiin. Hän saapuu tutkimaan groteskia tapausta samaiseen hotelliin jossa hänen äitinsä Alyssa Ashcroft murhattiin vuosia aiemmin. Kuvioihin astuu myös toinen päähenkilö, sarjan veteraaneille erittäin tuttu Leon Kennedy, jonka tilanne ei hyvältä näytä. Nopeasti esitellään myös Umbrellan viimeinen kummitus, parempiakin päiviä nähnyt tiedemies Victor Gideon, jolla on suuria suunnitelmia Gracen suhteen, mutta myös Leon kintereillään.

Requiemin tapahtumat sijoittuvat RE universumiin Villagen jälkeiseen aikaan, mutta ennen Shadows of Rose lisäsisältöä. Peli palvelee todella kattavasti pelisarjaa aiemmin pelanneita sillä pääosassa on yksi koko sarjan parhaita hahmoja. Monesti ne ovat kuitenkin ne pienet yksityiskohdat jotka todella palvelevat faneja erityisen hyvin. Varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla peliä tulee vastaan iso joukko viittauksia sarjan alkutaipaleelle.

Tarinallisesti pelissä ollaan monella tavalla tutuissa asetelmissa, mutta eräs asia mikä itsellä on jo trailereista asti todella napannut huomion on siinä, että Leon vaikuttaisi olevan jonkinlaisen viruksen tartuttama, mikä on asetelmaltaltaan samaa sorttia kuin RE4, mutta siinä on myös hieman vivahdetta Resident Evil Gaideniin. Tämä on lopulta sellainen asia millä Leon saadaan helposti liittyy samaan seuraan Wolverinen (Logan) ja Iron Manin (Endgame) kanssa. Mutta sitä tuskin kukaan sarjan faneista isommin toivoo.

Tunnelma on se mikä saa tämän todella tuntumaan Resident Evil peliltä jossa on mukana vaikka ja mitä pitkin sarjaa, oli sitten kyse tarinasta tai vain tunnelmasta. Peli on yhtä aikaa jatkoa sekä alkuperäiselle Resident Evil aikajanalle, muta myös Remake aikajanalle, joskin pelattavuus ja ääninäyttely viittaavat enemmän remake aikajanaan. Päähenkilöt on tehty oikein hyvin, sekä sarjan terävimpään kärkeen kuuluva Leon, että uusi tulokas Grace, jossa on hieman Ashley Graham tyylisiä vivahteita. Roistopuolella tosin tuntuu että roistohahmoja olisi saanut olla kokonaisuudessa paljon enemmän ja heitä olisi pitänyt käyttää paljon paremmin. Victor Gideon ei ole erityisen hyvä roistohahmo, mutta ihan kelvollinen alkupuolelle peliä. Pomotaistelut on sentään tehty oikein hyvin.

Kokoelma sarjan suurimpia hittejä ja pinttyneimpiä kliseitä

Resident Evil sarjassa on nähty monenlaisia eri pelimekaniikkoja ja tyylilajeja joista osa on tullut jäädäkseen ja osa on toiminut enemmänkin esikuvana jollekin mitä on tullut myöhemmin. Omalla kohdalla olen merkittävästi enemmän toiminnallisten RE pelien ystävä ja Residen Evil 4 on edelleen se paras peli sarjassa, joskin se on sitten eri asia että onko kyse alkuperäisestä vai remakesta koska kummallakin on merkittävät vahvuutensa. Remake on kuitenkin se jonka pariin on merkittävästi helpompaa palata. Toiminnallisten pelien joukossa myös Resident Evil 6 nousee todella esiin ja itse pidän sitä sarjan aliarvostetuimpana pelinä, eikä Villagekaan ole mitenkään huono, vaan erittäin miellyttävä kokonaisuus. Leonilla pelattavat osuudet tarjoavatkin lääkettä juuri tähän, sillä pelissä on paljon toiminnallisempiakin pätkiä joista monet todellakin tuovat mieleen RE4 remaken.

Peli kuitekin alkaa ja paikoin taantuu suoraan sellaiseen varovaisempaan selviytymiskauhuun kun ollaan Gracen ohjaksissa. Resursseista on aina pulaa, vihollisia on paljon ja ne ovat vaarallisia. Kauhussa käydään läpi monet erilaiset osa-alueet, oli sitten kyse puhtaasta hiippailusta, pulmanratkontaan keskittyvästä pelaamisesta tai lähemmäs pakokauhua aiheuttavista hetkistä kun stalker vihollinen väijyy ympärillä ja voi mahdollisesti tappaa pelaajan yhdestä osumasta. Tämä tuo merkittävästi mieleen Resident Evil 7:n, jota itse en pidä erityisen hyvänä pelinä sarjassa ja joka ei todella onnistunut vangitsemaan RE teemaa, minkä tämä peli onnistuu tekemään erittäin nopeasti.

Oma osansa sarjan faneja palvelemaa toimintaa on se, miten paljon viittauksia erilaisiin osaa koko sarjassa tuleekaan vastaan. Joskus kyse voi olla lyhyestä kohtaamisesta, mikä itsellä toi oitis mieleen ne pätkät Star Wars Jedi sarjassa, kun kuvioihin astui Darth Vader tai tässä tapauksessa enemmänkin Boba Fett. Toisinaan kyse on taas enemmänkin siitä että vastaan tulee käänne jos toinenkin mikä on jo puhdas klisee tässä sarjassa, koska se on tapahtunut niin usein. Sitten on tilanteita joissa otetaan vähän enemmän irti siitä menneisyydestä tarinankerronnassakin. Requiem ei ole peli joka niputtaa yhteen kaiken mahdollisen sarjassa eikä se isommin edes vie loppuun useita keskeneräisiä tarinoita joita sarjassa on vuosien mittaan kertynyt.

Toimintakauhua ja selviytymiskauhua eri skenaarioissa

Peli yrittää yhdistää kaksi hyvin erilaista kauhutyyliä samaan pakettiin, kahden erilaisen pelihahmon kanssa. Yleensä sarjan peleissä on ollut yhtenäinen tyyli koko matkan ajan ja itse olisin enemmän kaivannut RE6 lähestymistapaa jossa useampi eri kampanja. RE9 lähestymistavassa on suurena riskinä se, että Leonin osuudet ovat niitä hauskoja äksönpläjäyksiä, kun taas Gracen osuudet pakotettua hiippailua. Tuo mieleen RE4 Remaken jossa yksi osuus Ashleyllä on selvästi pelin heikoin.

Leon Kennedy: Toimintasankari

Resident Evil 4:stä asti Leon Kennedy on ollut toiminnallisten ressojen kansikuvapoika, joka pistää lihoiksi laumoittain zombeja mitä näyttävimmillä tavoilla. Oli sitten kyse yhteenotosta heikosti aseistettuja tai täysin aseettomia kuivia luurankomaisia zombeja, tai petomaisia biologisia aseita, Leon pystyy tekemään selvää jälkeä kaikista. Toiminnassa on hyvin samanlainen ote mitä RE4 Remakessakin on, sillä erotuksella että nyt Leonin taistelutyyli ja vastaava ei ole yhtä korkealentoista, vaan jotenkin rajatumpaa ja hillitympää, mutta brutaalia siitäkin huolimatta. Sanotaan että toiminnassa ei ole yhtä paljoa muuttujia mitä aiemmin, mutta koska toiminta on nyt vain yksi osa isoa kokonaisuutta, on jostakin selvästi karsittu, vaikka mukaan olisi mahtunut enemmänkin. Erilaisia lähitaisteluliikkeitä on aika vähän ja vaikka mukana on RE4 remakesta tuttu parryaminen, niin tuntuu että kehitystä olisi voitu tehdä enemmänkin. Esimerkiksi RE6:ssa oli mahdollisuus hypätä taaksepäin selälleen ja jatkaa ampumista, tai tehdä taitolaukauksia. Näistä toisesta on hieman vivahteita, joskin niiden toteuttaminen on suht harvinaista. Pelissä olisi voitu kehittää toimintaa enemmän uuteen suuntaan, sen sijaan että pelataan täysin varman päälle.

Eräs asia mikä itseä on häirinnyt trailereista asti on siinä että Leonin aseistus tuntuu todella erilaiselta verrattuna siihen mihin on totuttu. Leonilla on yleensä ollut pistooli ja selviytymisveitsi, jotka ovat nyt vaihtuneet revolveriin ja kirveeseen. Tämä tuntuu aivan tarpeettomalta muutokselta jossa tuttua hahmoa yritetään sovittuu johonkin turhaan muottiin eikä pelissä ole mitään mikä kunnolla edes perustelisi tämän uuden suunnan. Kyllähän kirveestä otetaan irti vaikka mitä ja se on näyttävä ase, mutta se tuntuu silti jotenkin turhan poikkeavalta tyyliratkaisulta, varsinkin kun sitä ei avata oikeastaan mitenkään. Tämä on yksi esimerkki muutoksista, joita ei olisi tarvinnut tehdä.

Toiminnallisessa mielessä Requiem tekee jotakin tuttua, mutta uudella tavalla. Leonilla on käytössään kattava tavaralaukku johon mahtuu aseita ja varusteita vaikka kuinka paljon ja hän pystyy hankkimaan uusia aseita pelin edetessä. Asevalikoima tuntuu lopulta hyvin suppealta, joskin sitä paikataan avattavilla bonusaseilla, kuten singolla, tutulla Matilda pistoolilla ym. Aseita Leon pystyy hankkimaan tietyissä paikoissa keräämillään taistelupisteillä joita saa tappamalla vihollisia. Tässäkin kohtaa tuntuu että pelissä olisi hyvin voinut olla systeemi jossa erilaista tapoista saisi enemmän pisteitä, tai edes extrapisteitä. Samalla tavalla miten vaikkapa RE4:n Mercenaries tilassa saa lisää aikaa tietynlaisista tapoista. Tässäkin suhteessa peli tuntuu aika rajoitetulta sillä lähemmäs kaikki osat pelissä ovat sellaisia, että jos niitä vertaa RE4 remakeen, niin kyseinen peli aivan kaiken paremmin. Pelissä ei ole edes minkäänlaista Mercenaries tilaa, vaikka eräs pelin roistohahmoista on kuin tehty sellaista tilaa varten. Tämä on eräs asia mitä itse todella jäin kaipaamaan toimintaressojen fanina.

Grace Ashcroft: Pelokas pikku tyttö

Gracella pelatessa ollaan siinä klassisessa RE otteessa, mutta modernilla parantelulla. Grace ei ole tehokas ampuja eikä pärjää lähitaistelussa erityisen hyvin. Hänen vahvuutensa ovat enemmänkin välttelyssä, hiiviskelyssä ja tavaroiden rakentelussa ja hyödyntämisessä, mikä edellyttää resurssien keräämistä. Yksi pelin oma juttu on veren kerääminen, mikä tuo hieman mieleen Evil Withinin. Grace pystyy käyttämään verta raaka-aineena lähemmäs kaikissa tarvikkeissa joita valmistaa. Tähän ei ole tarjottu mitään järkevää syytä, näin vain on. Tämä kokonaisuus on juurikin sitä ressaa jossa resurssien kanssa pitää olla tarkkana. Siinä missä Leon kantaa kaikkea kokoajan mukanaan ja pystyy hankkimaan varusteita tietyissä paikoissa taistelupisteillä kaupassa, niin Grace käyttää klassiseen tyyliin tavarasäilöjä joihin voi jättää tavaroita ja käyttää niitä sitten myöhemmin, koska mukaan Grace pystyy kantamaan aika vähän tavaraa kerrallaan.

Myös pulmanratkonta on isossa osassa Gracen osuuksissa ja ensimmäinen isompia osa peliä tuo vahvasti mieleen erään linnan RE8:ssa. Tälläinen varovainen ja suunnitelmallinen eteneminen on tässä tapauksessa tehty aika hyvin ja mukaan on saatu useampi erittäin hyvä lisä, jotka rikastavat alkuosaa pelistä todella onnistuneesti. Mukana on järeämpiä erikoisvihollisia jotka ovat Gracelle haastavia, kun taas Leonilla pelkkiä hidasteita. Samaan tapaan kuin eriskoivihollisten mukaan tulo, alkuosan rytmiin kuuluu myös tietyt käänteet, jotka tuovat mukanaan lisähaasteita ja pitävät varpaillaan, mikä palvelee erittäin hyvin sitä osaa pelissä, jossa tutkimisella on merkittävä osa kokonaisuudessa. Vaikka itse en olekaan suuri fani näiden retrojen ressojen tapauksessa jossa taistelun on viimeinen vaihtoehto, niin tässä pelissä se on tehty erittäin onnistuneesti. Gracella pelaaminen on aluksi epämiellyttävää, mutta kun peli kunnolla alkaa, niin tässäkin puolessa peliä on puolensa, vaikka niitä seuraakin sitten uusi alamäki.

Vuoron perään pelin säännöillä

Kahdella hahmolla luodussa tarinakokonaisuudessa on paljon mahdollisuuksia mutta tuntuu monesti että Requiem ei ole osannut hyödyntää niitä täydellä potentiaalilla. Eräs merkittävä ongelma on siinä, että jos kun peliä pelataan läpi useamman kerran, niin monet Gracella pelattavat osuudet eivät ole erityisen hauskoja, vaan enemmänkin niitä turhauttavia ja hitaita pakotteita joista täytyy kahlata läpi ennenkuin pääsee pelaamaan niin hauskoja Leonin osuuksia. Puhumattakaan pelin ylivoimaisesti surkeimmasta osuudesta joka on sitä rasittavaa ja hidasta hiippailua ja piileskelyä. Kun sen on kerran pelannut, niin siinä ei ole yllätyksiä, eikä kyseista osaa voi nopeuttaa, vaan se pitää laahaavasti pelata läpi joka kerta.

Sanotaan että vaikka itse olisin pitänyt enemmän ratkaisusta jossa voisi pelata vain Leonin osuudet tai vain Gracen osuudet, kummasta ikinä pitääkään, kun on pelannut pelin läpi kerran, niin tämä Residen Evil 2 henkinen ratkaisu on juurikin sellainen, mikä toimii enemmänkin vasta kun tarinan on kertaalleen pelannut, koska tietyt osat olisi pitänyt tehdä hieman toisin. Siltikin tuntuu että pelistä olisi helposti saatu toimiva kokonaisuus kahdella eri kampanjalla joista on yhtenäinen tyyli läpi pelikerran, ilman että pompitaan erilaisesta pelattavuudesta toiseen uudestaan ja uudestaan. Tämä nimittäin saa ne heikommat osat peliä todella tuntumaan heikommilta, koska useamman peli kerran jälkeen niistä haluaisi vain päästä nopeasti ohi, että pääsee pelaamaan uudestaan Leonilla.

Tarinallisesti peli on kuitenkin rytmitetty erittäin hyvin. Kummallakin hahmolla on hitaammat osansa jotka ovat enemmänkin tarinankerrontaa. Sitten on nopeammat osat jotka ovat enemmän sitä nopeatempoisempaa pelattavaa, myös Gracen tapauksessa. Useammilla pelikerroilla kaikkea voi tehokkaasti rikastaa lisävarustella ja pelinmuokkauksilla, kuten loputtomilla ammuksilla ja vastaavilla jos on tehnyt tarpeeksi haasteita. Pelissä on uusimpien ressojen tapaan pisteitä, joita saa haasteita suorittamalla, kuten tietyllä vaikeusasteella pelaamisella ja vastaavalla. Tässäkin kohtaa peli tuntuu monesti siltä, että siihen olisi mahtunut enemmänkin sisältöä ja harmillista isossa kokonaisudessa on juurikin se, että Requiem tuntuu peliltä, josta on joko karsittu paljon, tai ei olla alunperinkään viitsitty tehdä enempää. Monessa osassa, oli sitten kyse pelattavuudesta, tyylistä tai tarinasta, tuntuu että tähän peliin olisi voitu saada enemmänkin sisältöä.

Viimeinen Resident Evil?

Onko Resident Evil sarjassa lähestymässä loppuaan? Koska tämä on sarja jossa aika kuluu, hahmot vanhenevat ja tapahtumat etenevät, eivätkä jää paikoilleen, niin jossakin kohtaa ollaan tilanteessa jossa niin Leon, Chris, Jill että Claire ovat liian vanhoja jatkamaan taistelua. Loppuuko sarja, vai tuleeko tilalle uusia hahmoja?

Paljon on vielä kertomatta

Requiem ei yhdistä kaikkia kertomattomia ja keskeneräisiä tarinoita osaksi tätä kokonaisuutta. Se enemmänkin kertoo oman tarinansa muutamalla hieman pakotetulla tarinallisella osalla joissa logiikka ei ole paras mahdollinen, tai kokonaisuutta voitaisiin, olisi voitu, avata vähän enemmän. Pääasiassa kaikesta tarinassa saa aika hyvin kiinni, mutta tuntuu että tästä kaikesta olisi saatu enemmänkin irti. Mutta Requiem on kuin monet, oikein hyvät, Resident Evil animaatiot, siinä kerrotaa tarina rajallisessa määrässä aikaa, jota on varattu sen kertomiseen ja ihan kaikkialle ei voida levitä, jotta kokonaisuudessa pysyy yllä hyvä rytmi.

Spoiler---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Puhtaasti spoileriterritoriolla ollaan lähinnä ihan loppupuolen tapahtumissa, mutta niihinkin mahtuu muutama aika heikko käänne, joissa on tosin läsnä sellainen teemaan sopiva "parhaat hittit" tyylinen ratkaisu jossa käytetään tuttuja temppuja uudelleen. Se että Victor Gideon palaa vielä lopussa tappelemaan ei kuitenkaan ole erityisen hyvä ratkaisu, koska siinä katkaistaan lyhyeen Zenon kaikki potentiaali mitä olisi voitu vielä käyttää. Koska Gideon kuitenkin mutatoituu Nemesis tyyliseksi hirviöksi, niin tässä olisi aivan hyvin voitu käyttää hyödyksi Zenoa paljon paremmin, koska Zeno on erittäin tyylikäs roistohahmo ja siksi on todella suuri sääli että häntä käytetään tarinassa lopulta näin heikosti.

Zeno on selvästi Albert Wesker, ilman että Weskeriä herätetään kuolleista. Hän on erittäin tyylikkään näköinen kaikkine Wesker tyyliseikkoineen ja asevalintakin on erittäin hieno. Ääninäyttely tuo välittömästi mieleen Resident Evil 4 Remaken Weskerin ja tässä hahmossa on sitä todellista pääroistoasennetta, -tyyliä ja -potentiaalia joista Victor Gideonissa ei ole yhtään mitään. Tästä syystä tämä loppupään käänne, kaikessa yllättävyydessään on yksi pelin surkeimpia käänteitä. Se että lopussa taistellaan isoa biomassaa vastaan on vain tyypillistä ressaa, mutta se miten Zeno Weskeriä käyetään, tuo oitis mieleen pelit Metal Gear Solid V, jossa erittäin upea pääroisto pärsätään lopussa todella pahasti. Gideonin olisi voitu aivan hyvin antaa kuolla moottoripyörätaiston lopuksi, koska ainakin se olisi tuonut painoarvo kyseiseen osaan.

Loppuratkaisun suhteen pelissä ei vieläkään viedä tiettyjä juonikuvioita tyydyttävään lopetukseen, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän ilmassa lähes koko sarjan ajan. Puhtaasti tästä syystä voisi sanoa että Resident Evil 9: Requiem, ei tule olemaan se viimeinen Resident Evil peli.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------Spoiler

Yhteenveto

Resident Evil: Requiem on erittäin hyvin tehty peli sekä toiminnassa että kauhussa, se onnistuu esimerkillisesti tarjoamaan vaihtelua ja monenlaisia toisistaan erottuvia kokonaisuuksia. Päähahmot on tehty hyvin ja tarinassa on runsaasti hyviä kohtia, vaikka mukaan mahtuu useampi heikkokin tyyliseikka ja umpisurkea käänne. Ratkaisevilla tavoilla peli on kuitenkin ehtaa Resident Evil tavaraa ja pelattavuus on erittäin hyvällä tasolla. Erityisesti toimintaosuudet nappaavat erittäin hyvin ja Leon Kennedy on edelleen pelihahmo parhaasta päästä.

Vahva kandidaatti vuoden parhaaksi peliksi useammassa sarjassa.

+ Leon Kennedy

+ Toiminnallisempi puoli

+ Mukavasti vaihtelua

+ Resident Evil tyyli ja tunnelma

- Loppupuolen surkea käänne

- Useampi Gracen osuus

- Paljon jää puuttumaan

Arvosana: 8,0

Mahtava