Hadesin pelattavuus mutta aiheena Arthur ja pyöreän pöydän ritarit, mutta pienellä käänteellä. Sworn on nimeltään jäänyt erityisen hyvin mieleen, mutta se mitä se yrittää, keräsi oitis kiinnostusta puoleensa merkittävästi. Lisäpisteet siitä, että peli on graafisesti erittäin hienon näköinen. Potentiaali on siis ainakin paperilla vaikka kuinka paljon käytettävissä.

Vannoutunut

Sworn on peli jolla on oitis useampi merkittävä vahvuus verrattuna useampaan muuhun roguelike peliin tai graafisesti samankaltaiseen tapaukseen. Sworn onnistuu haastamaan ja vaikka se monella tavalla jääkin suppeammaksi kokonaisuudeksi kuin sen selvä esikuva Hades, on se oitis hyvin vahva kilpailija Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate pelille, joka yhdisti pelattavuuden ja aihepiirin erinomaiseksi kokonaisuudeksi yllättävän laadukkaalla toteutuksella.

Langenneet ritarit

Pelissä Camelot on enää varjo entisestään. Arthur ja pyöreän pöydän ritarit, jotka ovat enää jäljellä, ovat hirviömäisiä versioita siitä, mitä he parhaimmillaan olivat. Merlin on yksi viimeisiä tasapainon suojelijoita ja tässä kohtaa kuvaan astuu pelaajan ohjaama soulforged nimellä kulkeva henkiolento, joka pystyy ottamaan muodoksen yhden neljästä soturista. Soulforgedin tehtäväksi jää kukistaa langennut kuningas Arthur ja pelastaa Camelot. Merlin ei kuitenkaan ole ainoa liittolainen, sillä vastaan tulevat niin Guinevere kuin järven neito Nimue, mutta merkittävästi läheisempää apua tuovat erilaiset jumalmaiset hahmot, jotka Arthur tappoi, mutta jotka voivat tarjoa henkimaailmasta siunauksiaan pelaajalle, voimistaen tätä monin eri tavoin.

Pelin visuaalinen ilme on erittäin hienon näköinen ja sitä voisi katsella enemmänkin. Pelillä on oma tyylinsä joka näkyy niin hahmoissa kuin maailmoissakin. Tässä on sellaista hyvin sarjakuvamaista tyyliä mikä puhuttelee monesti keskivertoa paremmin. Kattava ääninäyttely on myös plussaa kokonaisuudessa ja vaikka dialogia ja tarinaa ei olekaan suurta määrää niin kyllä kokonaisuudesta saa todella paljon irti. Tarina jää suhteellisen suppeaksi ja toimii enemmänkin syynä toistuville yhteenotoille Arthuria vastaan. Kokonaisuudessa on jokunen yllätyskin ja kaikki on toteutettu erittäin toimivasti käytössä olevan mytologian mukaan.

Tarinallisessa mielessä jäädään kauas siitä mihin Hades pystyi, varsinkin kun pelin ideana on jatkaa pelaamista uudestaan ja uudestaan eri hahmoilla, eri aseilla, korkeammilla vaikeustasoilla ja muilla haasteilla joita pelillä on tarjottavanaan. Tarinan suhteen kokonaisuudessa ollaan menty merkittävästi sieltä mistä aita on matalin ja harmillista on myös se, että vaikka peli lyhyt onkin, niin mukana on lopulta suht rajallisesti tämän mytologian hahmoja, sillä varsinkin eräs omasta mielestä erittäin tärkeä hahmo puuttuu kokonaan, vaikka hän, kuten iso osa pyöreän pöydän ritaista olisi aivan hyvin mahtunut mukaan peliin. Lisäksi se miten tämä pelikierre perustellaan tarinallisessa mielessä on tehty todella ohuesti ilman mitään merkittävää sisällöllistä laatua tai hyvin perusteltua syytä, vaan kaikki vain tapahtuu.

Hades-like Arthurin mytologiassa

Pelin erittäin selvä esikuva on Hades, joka on enemmän kuin rogue-like, Hades-like on kuin alagenre tässä alagenressä ja kuten Teenage Mutant Ninja Turtles: Splintered Fate aiemmin, myös Sworn ottaa kaikki ratkaisevat mekaniikat ja muuttujat suoraan esikuvaltaan, tietyillä omanlaisilla lisillä, jotka ovat isossa kokonaisuudessa enemmänkin pienimuotoisia muutoksia ja vähemmän oikeasti uusia ratkaisuja tässä ideakokonaisuudessa. Lisäksi, Sworn on merkittävästi suppeampi mitä Hades oli.

Pelattavuudessa isona tekijänä on se tuttu roguelike kierre jossa pelattavaa on vaihtelun suhteen aika vähän, mutta samaa sykliä toistetaan uudestaan ja uudestaan. Tässä mielessä eräs asia nousee vahvasti esiin ja osoittaa oitis missä karsinta näkyy selvästi. Hadesissa reittejä oli monesti kolmekin, tässä parhaimmillaan kaksi, ja monesti vain yksi. Tätä ei ole edes noppamekaniikalla paranneltu, sillä siinä missä Hades mahdollista reittien palkintojen muuttamisen "nopilla", niin tässä vastaavaa ei ole, vaan nopat toimivat vain palkintoja valittaessa. Tämä on eräs asia joka lisää peliin tuurielementti kun pelaajalla on vähemmän mahdollisuuksia oikeasti vaikuttaa siihen millaisia päivityksiä syklin aikana saa käyttöönsä, varsinkin kun vaihtoehdot ovat niin suppeavat alunalkaen.

Se miten paljon Arthurin mytologiasta otetaan irti pelillisissä tyyliseikoissa toimii ihan hyvin. Sanotaan että Hadesin tapauksessa monet kreikkalaiset jumalat ja vastaavat ovat jokseenkin tuttuja etukäteen, kun taas tämän pelin vastaavat henkiolennot eivät niinkään. Myös tehosteissa, joita pelin aikana tulee vastaan, vain muutama on oikeasti sellainen jonka oitis tunnistaa kuuluvan tähän aihealueeseen. Selkeys on läsnä kaikissa resursseissa ja koska nyt ei olla missään yhtä syvällisessä kuin historiallisessa ja kattavassa kansanuskonnossa, niin on selvää että muuttujia ei ole niin paljoa käytössä. Ei ainakaan siten että ne kaikki tunnistaisi niin selvästi osaksi tätä aihepiiriä.

Graalin maljan metsästys uudella tavalla

Vaikka kokonaisuudessa onkin tarinallisia osuuksia vähemmän, niin tietyt tutut teemat ja ideat ovat nopeasti havaittavissa ja osa vasta myöhemmin. Pelissä on kuitenkin samanlainen fiilis kuin Splintered Fatessa, mikä taas tuo samanalisen fiiliksen, mikä oli Hadesissa. Tässä mielessä Swornissa on aika vähän omaa, mutta kuitenkin tarpeeksi.

Jumalten monet siunaukset ja soturien monet aseet

Yksi näkyvimpiä tehosteita mitä pelissä vastaan tulee, ovat erilaisten henkiolentojen siunaukset, jotka tehostavat pelaajaa. Hadesissa Zagreus sai apua Olympoksen jumalilta kuten Ares, Artemis tai Dionysos. Tämän pelin jumalat eivät ole niitä tutuista tumpia sillä Fea kuningas Oberon, hämähäkkien kuningatar Mab tai kohtalon koura Lugh ovat hahmoja jotka tulevat tutuksi tämän pelin kautta, mutta joista kaikilla on oma tyylinsä ja omanlaiset siunauksensa. Fae kuningatar Titania tehostaa pelaajaa tulivahinkoa tekevillä hyökkäyksillä, mutta tarjoaa myös tehosteen jossa pelaaja tekee enemmän vahinkoa kun on ottanut tarpeeksi vahinkoa. Mab taas myrkyttää vihollisia ja mahdollistaa tehokkaampaa parantumista. Lisäksi kaikki jumalat tarjoavat erilaisen superhyökkäyksen jossa pelaaja hetkellisesti kanavoi heitä osaksi taistelua. Peliin voi saada myös lemmikin joka tekee omia juttujaan. Todellinen avain voittoon on kuitenkin erilaisten siunausten yhdistely mahdollisimman hyväksi synergiaksi kaikissa eri hyökkäyksissä joita pelaajalla on.

Perustasolla yksi selkeä monipuolisuustekijä on se että millä hahmolla pelaa ja mitä asetta kyseisellä hahmolla käyttöö. Valittavia hahmoja on neljä kappaletta ja jokaisella on neljä asetta joista valita. Kaikilla aseilla on kaksi hyökkäystä ja lisäksi pelihahmolla on yksi loitsu ja näiden kaikkien yhdistely on tärkeä osa toiminnallista menestystä. Jumalten siunaukset tehostavat kaikkia eri hyökkäyksiä ja tarjoavat mahdollisia passiivisia tai aktiivisia tehosteita. Tässä korostuu se että millainen ase on käytössä. Aseet voi jakaa karkeasti lyömäaseisiin ja ampuma-aseisiin. Eri aseet tuntuvat todella esilaisilta mikä tekee eri hahmoista hyvin erilaisia. Ensimmäisenä saatavilla oleva Vigilante on perustyylinen soturi jonka aloitusase on miekka, hyvä perusase nopeudessaan. Samaiselle hahmolle aukeaa nopeasti myös jousi, mikä on hitaampi ja vaatii aivan erilaista lähestymistapaa toimintaan. Muihin hahmoihin kuuluu niin Monk (papitar), Rook (tankkimainen ritari) sekä Spectre (henkiolentomainen velho) joilla kaikilla on omia juttujaan jotka monipuolistavat taistelua merkittävästi. Munkki aloittaa nuijalla, torni sotavasaralla ja aave taikapallolla.

Pelin suurimmat haasteet tulevat samasta asiasta, mistä tulevat myös sen vahvuudet, nimittäin erilaisten aseiden ja siunausten yhdistelystä. Neljä hahmoa ei tunnu paljolta, mutta kun kaikilla on neljä asetta, joissa on paljon eroa, saa pelistä irti todella paljon kun vaihtelee hahmoa ja aseistusta. Koska kaikilla hahmoille on myös neljä erilaista erikoistaistoa (loitsua) saa tämän pelin parissa vierähtämään pitkätkin ajat. Vaikka yksi sykli tuskin tekee puolta tuntia kauempaa, voi tähän peliin nopeasti käyttää monta tuntia vaihtamatta hahmoa ollenkaan. Pelillä on kuitenkin muutama temppua jotka kannustavat pelaamaan kaikilla hahmoilla ja kaikilla varusteilla.

Haasteita yhdessä ja erikseen

Erilaisia resursseja pelissä on todella paljon. Kristalleilla voi kehittää pelihahmon ominaisuuksia, kuten elinvoimaa, loitsuhyökkäyksen voimaa, rahan määrää heti aloittaessa. Silkillä voi avata vaihtoehtosia asuja ja pyhällä vedellä sitten voimistetaan aseita. Kuunsirpeillä taas voi avata lisää tehosteita ja haasteita kun salaisia kauppoja erikoistavaralla, rahaa kantavat aarrepeikon joka pitäisi tappaa nopeasti tai erilaisia haasteportaaleja ja alttareita joista kaikki tuovat peliin lisää tehosteita, mutta erilaisilla hinnoilla jotka eivät ole rahaa. Muuttujia on siinä missä TMNT: Splinter Fatessa mutta Hadesin rinnalla kokonaisuus on monesti melko hillitty. Sanotaan että peli on ottanut Splintered Fatea enemmän mallia Hadesista, ollen hieman kattavampi, mutta en suoraan sanoisi että parempi.

Sworn mahdollistaa myös moninpelin, kuten Splintered Fate, mutta nyt kaikki pelaajat voivat pelata ihan samalla hahmolla jos haluavat. Moninpeli on kuitenkin valtava voimavara sillä hyvällä porukalla pelistä saa paljon enemmän irti. Vihollisia tosin on selvästi enemmän moninpelissä, mutta varsinkin loppupuolella peli tuntuu helpommalta useammalla pelaajalla, varsinkin jos kaikki ottavat kaiken irti omasta varustuksestaan ja tietävät mitä tekevät.

Heikkoudet pelissä on hyvin samaa rataa mitä Hadesin ja Turtlesin heikkoudet, eli sitä toistoa on paljon ja tietty tuuritekijä on läsnä monin paikoin. Tämä pelin varsinkin tuntuu melko lyhyeltä ja vaihtoehtoja välipomotaisteluissa on todella vähän, varsinkin verrattuna Turtlesiin jossa niitä oli yllättävän paljon. Lisäksi monet hahmot loistavat poissaolollaan ja monet alueet näyttävät liiankin samanlaisilta muiden kanssa mikä vain lisää tuntua siitä, että peli toistaa nopeasti itseään ja tarjoaa aika vähän muuttujia. Niitä aika pieniäkin heikkouksia on, joista yhtenä aika mitättömänä asiana on se, että Arthur on omasta mielestä liian siloposkinen hahmo, varsinkin kun muillakaan pomovihollisilla ei ole viiksiä ja partaa, joillaiset Arthurilla on yleensä pop kulttuurissa ollut elokuvissa, peleissä ja sarjoissa.

Spoilereita----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pelin suurimpiin heikkouksiin kuuluvat pitkälti samat mitkä nousivat heikkouksiksi myös TMNT: Splintered Faten kanssa, nimittäin se miten vähän tämän aiheen hahmoja on lopulta käytetty, tai miten paljon eri pelimekaniikkoja on karsittu verrattuna Hadesiin. Tarinallisessa mielessä kokonaisuudesta puuttuvat sekä Galahad että Mordred eikä Tristania tai Borsiakaan näy.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------Spoilereita

Yhteenveto

Sworn on kaltaistensa pelien joukossa ehdottomasti sitä parempaa laatua. Graafisesti se on erittäin hienon näköinen ja pelattavuudesta tulee oitis mieleen Hades sillä mukanat ovat kaikki kyseisen pelin avainmekaniikat. Pelihahmoja on useampi, kaikilla on useampi ase ja erilaisia voimasynergioita on valtavat määrät. Tarina on toteutettu hyvin ja sisältöä on mukavasti useilla erilaisilla muuttujilla mikä kannustaa kokeilemaan erilaisia taktiikoita. Pelin suurimmat heikkoudet ovat lähinnä siinä että, kokonaisuus tuntuu paikoin erittäin karsitulta ja mukaan olisi selvästi voitu mahduttaa enemmänkin materiaalia.

+ Mytologian vähän erilainen käyttö

+ Visuaalinen ilme

+ Ääninäyttely

+ Erilaiset hahmot/aseet/jne

+ Moninpeli

- Tuntuu moninpaikoin karsitulta

- Tuntuu lyhyeltä ja itseääntoistavalta

Arvosana: 8,2

Mahtava